12 luetuinta blogiartikkelia vuonna 2025 | Tarkkoja analyysejä, syväluotaavia haastatteluja ja lämpimiä kohtaamisia kulttuurin inspiroivassa maailmassa.
Kirjoittajien silmää hivelee nähdä, mitä analytiikka kertoo siitä, miten te, rakkaat lukijat, olette löytäneet blogimme ja sen monenlaisten artikkelien pariin. Ja totta puhuen, juuri tällaiset hetket saavat muistamaan, miksi tätä kaikkea alun perin ryhdyimme tekemään. Lukukertojen määrä ja sivustollamme viettämänne aika on vahvistanut tunnetta siitä, että huolella kirjoitetut tekstit löytävät lopulta aina lukijansa.
Kärkeen nousivat tänä vuonna Turun Kaupunginteatterin Macbeth ja Hildur, eikä kauas jäänyt myöskään hersyvä komedia Meillä on täyttä. Moni teistä pysähtyi myös syväluotaavien haastattelujen äärelle, joissa Mikael Saari avasi työtään sekä muusikkona että näyttelijänä. Ilahduimme myös siitä, miten vahvasti sekä Isä että Tanssiteatteri ERIn Pinnalla resonoivat teissä ja oli ihana huomata, että lämminhenkiset ja pieteetillä kirjoitetut jutut selvästi puhuttelivat.
Listalle mahtui myös Pilvin useita vuosia sitten erinäisissä muodoissa testaama hurmaava ananassalvia, muistutuksena siitä, että arkiset innostukset kukoistavat teatterin ja kulttuurin rinnalla. Musiikkiteatterin voima näkyi sekin: Suomen Musiikkiteatterin Show Must Go On ja Turun Kaupunginteatterin Once nousivat molemmat kahdentoista luetuimman artikkelin joukkoon. Teidän suosikkeihinne kuuluivat lisäksi Kalevalan maailmaa valottanut haastattelu Miska Kaukosen ja Valtteri Roihan kanssa sekä Miiko Toiviaisen tarkkanäköistä näyttelijäntyötä esittelevä juttu.
On ollut kiehtovaa huomata, kuinka monisävyinen tämä luetuimpien juttujen lista on, ja tuntuu hyvältä nähdä, että pitkään hiotut haastattelut ja isot litterointityöt välittävät teille juuri sen fiiliksen, jota toivoimme. Samalla ne näyttävät hienon suunnan blogin tuleville askelille. Jos haluat palata näihin juttuihin, löydät kaikki tekstit ja linkit kätevästi alta pienen teaser-tekstin kanssa.
Kaksitoista tekstiä, jotka löysivät tiensä teidän luoksenne
Macbeth, Turun Kaupunginteatterissa. Eero Aho ja Riitta Salminen, kuva Otto-Ville Väätäinen.
1. Macbeth Turun Kaupunginteatterissa – Tragedia, joka resonoi vahvasti tässä ajassa
Macbeth Turun Kaupunginteatterissa (arvio julkaistu 4.2.2025) oli ravisteleva tulkinta vallanhimosta, pelosta ja moraalisesta luisusta, joka tuntui häiritsevän ajankohtaiselta. Pilvi näki teoksen kahdesti ja huomasi sen avautuvan eri tavoin, mutta erityisesti eturivissä istuessaan hän imeytyi tarinaan tarinaan täysin.
Macbethin ohjaus rakensi synkän ja painostavan maailman, jossa valta murensi sekä todellisuuden että ihmisyyden, eikä ajatuksille jäänyt pakotietä. Visuaalisuus, valaistus ja äänimaailma kietoivat katsojan tarinaan, joka oli kokemuksena intensiivisen armoton. Eero Aho Macbethina piirsi hahmonsa sisäisen ristiriidan ja hajoamisen tarkasti ja kivuliaan uskottavasti. Riitta Salmisen Lady Macbeth ei jäänyt kylmäksi vallanhimon symboliksi, vaan hahmoksi, jonka inhimillinen särö kantoi raskasta taakkaa. Mukana kulkeva musta huumori ja ironia terävöittivät kokonaisuutta ja estivät esitystä lukkiutumasta vain yhteen sävyyn.
2. Hildur Turun Kaupunginteatterissa – Mikä sytytti, mikä ei
Hildur, Turun Kaupunginteatteri. Asta Sveholm, kuva Otto-Ville Väätäinen.
Hildur Turun Kaupunginteatterissa (arvio julkaistu 16.12.2024) vei katsojan Islannin karuun ja visuaalisesti pysäyttävään maailmaan, jossa maisema ja tunnelma nousivat lähes tarinan rinnalle. Lavastus, valaistus ja äänimaailma loivat kylmän ja painostavan tunnelman, joka piti otteessaan.
Teknisesti kokonaisuus oli vaikuttava, mutta hahmojen tarinat jäivät silti jotenkin etäisiksi. Näyttelijäntyö oli tarkkaa ja Pilvi seurasi ilolla, kun Asta Sveholm, Linda Hämäläinen, Kirsi Tarvainen ja Tom Petäjä loistivat rooleissaan. Vaikka esitys jätti tunnesiteen osalta toivomisen varaa, oli Hildur silti näkemisen arvoinen teos. Se muistutti teatterin kyvystä luoda paitsi tarinankerronnan, myös visuaalisen taiteen juhlaa. Eikä näytelmä kertonut vain tarinaa, vaan se myös haastoi pohtimaan moraalin, syyllisyyden ja anteeksiannon rajapintoja.
3. Meillä on täyttä Turun Kaupunginteatterissa – Komedian kameleontin intensiivinen monologi, joka haastoi pohtimaan omia arvoja
Meillä on täyttä, Turun Kaupunginteatteri. Miska Kaukonen, kuva Otto-Ville Väätäinen.
Meillä on täyttä Turun Kaupunginteatterissa (arvio julkaistu 16.12.2024) oli maailmallakin mainetta niittänyt monologi, joka vaati näyttelijältään poikkeuksellista tarkkuutta, kestävyyttä ja muuntautumiskykyä. Katsojina huomasimme nopeasti, että juuri tässä komedian kameleontti Miska Kaukonen tekee poikkeuksellisen vahvaa työtä. Monologin intensiivisyys korosti hänen kykyään pitää kontakti yleisöön elävänä ja hallittuna alusta loppuun. Meillä on täyttä jäi mieleen ennen kaikkea siksi, että yksi näyttelijä rakentaa näyttämölle kokonaisen maailman yhtä aikaa kevyesti ja tarkasti.
Hulvattoman hauska yhden näyttelijän show, Meillä on täyttä, irvaili nykypäivän fine dining -maailman turhamaisuuksille ja julkkisten sekä wannabesomebodyjen hulluille päähänpistoille. Kaiken krumeluurin alla esityksen teemat herättivät myös ajatuksia: mitä me oikeastaan tavoittelemme elämässä ja mitä olemme valmiita uhraamaan unelmiemme puolesta?
4. Haastattelussa muusikko Mikael Saari – Luovuuden merkitys musiikin kiehtovassa maailmassa
Mikael Saari, kuva Tommi Mattila. www.tommimattila.fi
Henkilöhaastattelujen tekeminen on kiehtonut meitä pitkään ja niitä on äärimmäisen mukava tehdä, vaikka uusissa tilanteissa on alkuun aina oma jännityksensä. Ja vaikka valmistelutyö itse haastattelu ottavatkin aikaa, samoin litterointi, tekstin viilaaminen ja tarkistuttaminen – kuvien valinnasta puhumattakaan – on tämä kirjoittamisen muoto se, josta Pilvi pitää ehkä kaikkein eniten tarinankerronnan ohella. Siinä saa itsekin olla jollain tapaa takki auki ja luoda haastateltavalle rennon ja turvallisen ilmapiirin, jossa voidaan syventyä ennalta sovittuun aiheeseen ja poiketa sivupoluille, jos siltä tuntuu. Parhaimmillaan haastattelu muuttuukin keskusteluksi, jossa luottamus syntyy hiljalleen ja sanat alkavat kulkea omalla painollaan. Uskomme vahvasti, että tämä tunne ja avoimuus ovat välittyneet myös teille lukijoille valmiin tekstin kautta.
Juuri tällaisessa ilmapiirissä Pilvi haastatteli muusikko Mikael Saarta Turun Konserttitalon lämpiössä huhtikuussa 2024, ja julkaisi syväluotaavan haastattelun helposti lähestyttävästä lahtelaismuusikosta 9.5. Haastattelun aikana ja sen jälkeenkin on tuntunut tärkeältä antaa hyvän kiertää, sitä vartenhan me kaikki täällä olemme. Että voimme nostaa toinen toistamme ja nauttia yhteisestä matkasta.
5. Isä Turun Kaupunginteatterissa – Lohdullinen näytelmä antoi voimaa kohdata omia tuntoja muistisairaudesta
Isä, Turun Kaupunginteatteri. Taneli Mäkelä ja Minna Hämäläinen. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
Huh huh, Isä Turun kaupunginteatterissa (arvio julkaistu 8.12.2024) kolahti kovaa, samoin kuin teki Pilvin vuonna 2019 näkemä Muistojen laatikossa katoava maa. Turun Kaupunginteatterin näytelmät eivät vain kertoneet Alzheimerin taudista, vaan myös äärimmäisen hitaasta luopumisesta, joka kosketti syvältä. Esitykset tekivät näkyväksi sen, että muistisairaus ei vain vie muistoja, vaan se muuttaa perheen dynamiikkaa ja käsitystä tutusta ihmisestä.
Tanelin Mäkelän ja Minna Hämäläisen näyttelijäntyö isänä ja tyttärenä oli tarkkaa ja inhimillistä, asioita ei alleviivattu liikaa, ja teoksessa näkyi sekä omaisten uupumus että hiljainen toivo siitä, että vielä joku tuttu katse välähtäisi esiin. Pilville aihe on erityisen herkkä, sillä hänen isänsä sairaus ja siitä seurannut menetys kahdeksan vuotta sitten tekivät katsomiskokemuksesta henkilökohtaisen. Silti esitys tuntui lohdulliselta ja se sanoitti sellaista surua, jolle on usein vaikea löytää sanoja. Isän seurassa sai luvan itkeä ja muistella, mutta myös olla rauhallinen siitä ajatuksesta, että rakkaus kantaa ja säilyy, vaikka muisti katoaakin.
6. Hurmaava yrttituttavuus – ananassalvia
Oli ihana huomata, että Pilvin viiden vuoden takainen juttu, Hurmaava yrttituttavuus – ananassalvia (artikkeli julkaistu 26.7.2020), löytää edelleen tiensä luoksenne. Inkisen puutarhalta saatu ihastuttava yrtti yllätti lempeästi ja oli kiva muistella miltä tuo luonnonvaraisena Meksikossa ja Guatemalassa kasvava yrtti maistuikaan. Hedelmäisen leikkisän tuoksun omaavan ananassalvian kukkia voi käyttää ruokien koristeina tai lisätä hedelmäcocktaileihin tai salaatteihin. Saatu taimi ei näillä leveysasteilla taida kukkia, mutta lehtiä oli mukava käyttää sekä teehen että kesäkurpitsasosekeittoon.
Ananassalvia kutsui maistelemaan ja luottamaan omaan uteliaisuuteen keittiössä. Monikäyttöinen yrtti sopii niin makeaan kuin suolaiseen yhdistettynä ja oli ihana hidastaa tahtia ja kokeilla uutta ja kokkailla hieman toisin kuin yleensä. Ehkä sinäkin inspiroiduit ja voit katsoa tuoreiden yrttien hyllyä kaupassa nyt toisin tai poiketa paikalliselle puutarhalle ostamaan yrttejä.
7. Suomen Musiikkiteatterin Show Must Go On – Ikonisen Queenin glam-rock hurmaa vuodesta toiseen
Suomen Musiikkiteatterin Show Must Go On -kiertue (tunnelmia kulisseista ja eturivistä julkaistu 17.9.2024) on kiertänyt maatamme menestyksekkäästi jo vuodesta 2012 lähtien. Kesäteattereissa on taikaa ja elokuinen torstai-ilta alkoi Pilvillä poikkeuksellisesti bäkkäriltä, jossa hän aisti fiilistä jo ennen shown alkamista. Takahuoneen tunnelma oli yhtä aikaa keskittynyt ja lämmin ja oli ihanaa, että hänet otettiin mukavasti vastaan. Oli tietoinen valinta pysyä taka-alalla ja antaa ammattilaisten hoitaa työnsä, ja samalla ymmärtää konkreettisesti, miten paljon työtä, tahtoa ja sydäntä tämänkaltaisen shown taakse kätkeytyy.
Seuraavana iltana Queenin musiikki vei Pilviä ystävänsä Annen kanssa, ja kokemus oli luonnollisesti aivan toisenlainen. Rankka vesisade toi iltaan oman lisänsä, mutta ei laimentanut energiaa, päinvastoin, se vain tiivisti tunnelmaa entisestään. Läheltä nähtynä katseet, eleet ja pienimmätkin nyanssit kolahtivat kovaa ja teki hyvää nauttia loppukesän tunnelmasta ja voimaantua ikonisesta glam-rockista ja teatterillisesta loistosta.
8. Once Turun Kaupunginteatterissa – Musikaali vei katsojan kohti haaveita ja unelmia, käsitellen samalla ihmisyyden syvimpiä tuntoja
Once, Turun Kaupunginteatteri. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
Once Turun Kaupunginteatterissa (arvio julkaistu 20.9.2024) oli herkkä ja rehellinen musikaali kohtaamisesta, kaipuusta ja siitä, mitä syntyy, kun kaksi ihmistä uskaltaa olla läsnä toisilleen. Glen Hansardin ja Markéta Irglován musiikki Hanna Kailan suomentama kannatteli tarinaa hienovaraisesti, ilman suuria eleitä, ja antoi tilaa hiljaisuudelle sekä viipyileville katseille. Esityksessä puhutteli erityisesti sen inhimillisyys ja se, miten arkisista hetkistä rakentui jotain todella merkityksellistä.
Esityksen intiimi toteutus ja näyttelijöiden käsittämättömän hieno läsnäolo loivat vahvan tunteen yhteisestä hetkestä, jossa mitään ei liioiteltu eikä selitetty puhki. Pidimme suunnattoman paljon siitä, että tarina luotti katsojaan ja antoi tilaa omille tulkinnoille ja tunteille. Once ei pyrkinyt olemaan suuri rakkaustarina, vaan ennemmin kuvaus kahdesta yksinäisestä ihmisestä tienhaarassa, ja juuri siinä sen voima piili. Esitys jätti kerrasta toiseen haikean, mutta lohdullisen olon muistuttaen siitä, että joskus lyhyet kohtaamiset voivat olla niitä kaikkein merkityksellisimpiä.
Mikäli tämä sykähdyttävä irkkumusikaali oli mieleesi, voit palata ajassa taaksepäin ja lukea myös Kiitos kaikesta Once – Unohtumaton musikaali Turun Kaupunginteatterissa, joka on osoitettu huikealle työryhmälle. Tekstin lukeminen saattaa vaatia nenäliinoja käden ulottuville, ihan varmuuden vuoksi.
9. Haastattelussa Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha – Olipa kerran: Kalevala
Olipa kerran: Kalevala. Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha. Kuva Mikko Rajala.
Kesäkuun alussa Pilvillä sai haastatella kahta teatterin moniottelijaa, Miska Kaukosta ja Valtteri Roihaa. Haastattelulle varattu tunti venyi reiluun puoleentoista ja voi miten hersyvää ja syvällistäkin keskustelua heillä oli. Oli äärimmäisen mielenkiintoista kuulla kaksikon mietteitä Olipa kerran: Kalevala -esityksen synnystä, lähtökohdista ja siitä, miten Kalevala on toiminut heille inspiraationa. Keskustelussa korostui molempien miesten halu tehdä teos, joka ei selitä eikä silottele, vaan luottaa katsojan omaan tulkintaan ja kokemukseen. Molemmat puhuivat avoimesti taiteellisesta prosessista, keskeneräisyyden sietämisestä ja siitä, miten esitys eli ja muuttui tekijöidensä mukana. Keskustelussa välittyi vahvasti heidän keskinäinen luottamuksensa ja jaettu ymmärrys siitä, miksi tämä tarina piti kertoa juuri nyt. Kalevala näyttäytyi haastattelussa ennen kaikkea tässä ajassa elävänä teoksena, ei museoituna kansalliseepoksena.
Kaukonen ja Roiha puhuivat vastuusta, vallasta, miehisyydestä ja myyteistä, jotka yhä vaikuttavat ajatteluumme, usein huomaamatta. Hienoa oli myös se, miten he tietoisesti halusivat jättää teoksessa tilaa katsojan omalle tulkinnalle, eikä teoksen lähtökohtana ollut halu miellyttää, vaikka komediasta olikin kyse.
Toivottavasti näit huikean esityksen Aboa Vetus & Ars Novan pihalla, jonne legendaarinen parivaljakko palasi vuosikymmenten jälkeen. Voit lukea juonipaljastuksia sisältävän arvion Olipa kerran: Kalevalasta (julkaistu 11.9.2025) ja mikäli lukuintoa riittää, ota haltuun myös Haastattelussa Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha – Olipa kerran: Kalevala (julkaistu 31.7.2025).
10. Haastattelussa näyttelijä Mikael Saari – Teatterin ihmeellinen maailma vei mukanaan
Rock of Ages -musikaali Turun Dominossa 2016. Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Toukokuisena perjantaina Pilvi haastatteli Mikael Saarta toistamiseen, tällä kertaa aiheena oli hänen työnsä näyttelijänä. Viidennen näyttämön terassi oli mitä otollisin paikka keskustella ja syventyä monissa rooleissa nähdyn miehen ammattiin. Keskustelusta välittyi vahvasti Mikaelin kiitollisuus ja aidon vaatimaton suhtautuminen omaan ammattiinsa. Ja niinhän se on, että työ saakin tuntua työltä. Oli mielenkiintoista myös kuulla, miten hän saa rooleistaan uutta perspektiiviä, josta voi sitten ammentaa omaan luovaan tekemiseensä.
Mikael puhui avoimesti uransa käännekohdista ja painotti muun muassa sitä, että roolissa on tärkeää olla samaistuttava, mutta samalla aito, herkkyyden välittäminen on iso osa tätä, jos se kuuluu hahmon luonteeseen. Keskustelussa nousi esiin myös Mikaelin huumorintaju ja tapa ottaa asiat rennosti, vaikka työ onkin välillä hyvin intensiivistä. Mikäli näyttelijän työ ja lämminhenkinen keskustelu kiinnostavat, lue artikkeli Haastattelussa näyttelijä Mikael Saari (julkaistu 22.8.2024).
11. Haastattelussa näyttelijä Miiko Toiviainen – Säkenöivä tähti valmistautuu rooleihinsa hyvin ja tekee huolellisia kohtausanalyysejä
Cabaret, Seremoniamestari (Miiko Toiviainen) ja Herr Schultz (Mika Kujala). Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Vaikutuimme suuresti syksyllä 2020 näkemästämme Cabaret -esityksestä Turun Kaupunginteatterissa ja siksi halusimme haastatella teoksessa seremoniamestarin roolin pieteetillä tekevää näyttelijä Miiko Toiviaista. Sovimme haastattelun tehtäväksi teatterilla ja meitä jännitti, sillä kyseessä oli uramme ensimmäinen haastattelu. Siinä teatterin ulkopuolella sitten odottelimme ja pian paikalle pyöräili takin helmat hulmuten sydämellisen avoin näyttelijä, ja meidän jännityksemme katosi aika lailla saman tien.
Miiko kertoi meille innostuneensa teatterista lukion jälkeisenä vuonna, kun hän oli piirtämässä sarjakuvia kansanopistossa ja näytteli samaan aikaan paikallisessa musikaalissa. Hyvin nopeasti hän huomasi odottavansa kuitenkin vain teatteritreenejä, niissä kun olo tuntui kotoisimmalta. Turun Kaupunginteatterin Cabaretin Seremoniamestarin rooliin ja musikaalin maailmankuvaan Miiko sai vaikuttaa aika suoraan ja koko treeniprosessi oli ihana ja palkitseva. Haastattelussa säkenöivä tähti avasi muun muassa siitä, miten hän näyttelijänä valmistautuu rooleihinsa hyvin ennakkoon ja tutkii lähdemateriaalia etukäteen, jos sellaista on saatavilla.
Koko syväluotaavan artikkelin voit lukea: Haastattelussa näyttelijä Miiko Toiviainen (julkaistu 18.11.2020).
12. Pinnalla Tanssiteatteri ERIssä – Ravisteleva ja lohdullinen teos vei syvälle digitaalisen maailman syövereihin
Pinnalla, Tanssiteatteri ERI. Nea Vuorinen ja James McNamara. Kuva Jari Laurikko.
Tanssiteatteri ERIn ravisteleva ja lohdullinen Pinnalla (arvio julkaistu 26.1.2025) vei Pilvin syvälle digitaalisen maailman syövereihin. ERI:n taiteellinen ensemble osoitti tälläkin kertaa kykynsä luoda teos, joka on sekä visuaalisesti lumoava että sisällöllisesti vahva ja ajankohtainen. James McNamaran huikea koreografia on äärimmäisen tarkka ja ajatuksia herättävä, ja hänen suunnittelutyönsä näkyy esityksen eheässä kokonaisuudessa. Esitys herätti ajatuksia ilman selittävää kerrontaa, ja se jätti tilaa omalle tulkinnalle. Läsnäolo ja vuorovaikutus näyttämöllä loivat vahvan tunnelman, joka kantoi koko esityksen ajan.
Tanssijoiden ammattitaito ja saumaton yhteistyö yhdistettynä tärkeään aiheeseen nostivat kyyneliä silmäkulmiin kertoen teoksen voimasta. Pinnalla oli yhtä aikaa rohkea ja herkkä teos, joka haastoi pohtimaan omaa paikkaa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kokemus jäi pitkäksi aikaa mieleen ja herättää edelleen ajatuksia digitalisoituvan arjen vaikutuksista sisimpäämme.
12 luetuinta blogiartikkelia vuonna 2025 – Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Tulevaisuuden suhteen meillä on monta innostavaa ideaa, joita haluamme jakaa jatkossakin teidän kanssanne. Blogin parissa toivomme pystyvämme entistä syvällisempään tarinankerrontaan, jossa yhdistyvät tarkka analyysi, henkilökohtaiset kokemukset ja aidot kohtaamiset kulttuurin inspiroivassa maailmassa. Toivomme, että voimme yhdessä rakentaa yhteisön, jossa kulttuuri ja taide avautuvat moninaisina kokemuksina, jotka puhuttelevat niin syvällisesti kuin ilon kautta. Mielessämme muhii myös uusi aluevaltaus, mutta siitä kerromme lisää, kun on sen aika.
❤️: Pilvi & Unna – Primadonnat
Artikkelikuvakoosteen teoskuvat: Macbeth, Mika Kujala. Isä, Taneli Mäkelä. Cabaret, Miiko Toivianen. Once Stefan Karlsson, Linda Hämäläinen ja Mikael Saari. Meillä on täyttä, Miska Kaukonen. Kuvat Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri. Pinnalla, Tanssiteatteri ERI. James McNamara ja Nea Vuorinen. Kuva Jari Laurikko.
Follow my blog with Bloglovin
