Erika Vikman ja KAJ. Kuva Miikka Varila/Yle ja Anders Wiklund/AFP.
Euroviisut 2025: Erika Vikman ja KAJ hurmaavat finaalissa häpeilemättömästi omilla ehdoillaan ja puhuvat rohkean itseilmaisun puolesta.
Harvoin käy näin: kaksi suomalaista artistia hurmaavat Euroviisujen finaalissa, ja vieläpä kahden eri maan väreissä. Lauantaina 17.5. Baselin lavalla Sveitsissä kisaavat Erika Vikman, joka edustaa Suomea itsevarman viettelevällä kappaleellaan Ich komme, sekä KAJ, joka kilpailee Ruotsin väreissä hyvän mielen hitillään Bara bada bastu. Nämä kaksi kappaletta ovat osoitus siitä, kuinka omaleimaista, rohkeaa ja kansainvälisesti vetovoimaista suomalainen viihde parhaimmillaan on.
Hyvä viihde ei selittele tai pyydä anteeksi – se säkenöi häpeilemättömästi omilla ehdoillaan
Erika Vikmanin Ich komme ja KAJ:n Bara bada bastu ovat nerokkaita kappaleita, sillä ne eivät kumarra tavanomaisuutta vaan juhlivat omintakeisuuttaan. Molemmissa biiseissä on oma koukuttava maailmansa ja ne jäävät pitkäksi aikaa pyörimään takaraivoon loistavilla punchlineillaan. Molemmat esitykset ovat estottomia ylistyksiä itseilmaisun vapaudelle, joka syntyy siitä, että artistit ovat vilpittömän aitoja tekemisessään.
On yö, sydän lyö, hän loveen lankeaa. Kuu nousee, maa kaartuu, mun portit aukeaa.
Erika Vikmanin Ich komme on manifesti itseilmaisun puolesta
Erika Vikmanin Ich komme on manifesti itseilmaisun puolesta. Tarttuvan biitin omaavan kappaleen ovat kirjoittaneet ja tuottaneet Christel ja Jori Roosberg. Nerokkaasti suomalaista discomusiikkia ja eloktropoppia sisältävä biisi kolahtaa heti, ja kun biitti lähtee, on vaikea pysyä paikallaan. Sanoituksissa liikutaan nautinnon, hurmoksen ja transsinomaisen tilan maailmassa, ja ydinviesti on mielestäni kirkas: jokaisella meistä on oikeus olla oma itsensä – näyttävä, avoin ja vapaa.
Muistan, kun Erika kruunattiin tangokuningattareksi vuonna 2016. Jo silloin hänessä oli jotain erityistä. Vuosien mittaan hänestä on kasvanut entistä rohkeampi ja valovoimaisempi esiintyjä, jonka lavapreesenssi on suorastaan hypnoottinen. Artistin lavahow’ssa on jotain vastustamattoman vahvaa. Siinä yhdistyy hillitön naisenergia, sopiva provokaatio ja visuaalisuus, joka todella jää mieleen – olipa hänestä mitä mieltä tahansa.
Vikman ei jää missään suhteessa piiloon varovaisuuden taakse. Hän uskaltaa olla esillä kaikessa voimassaan, myös seksuaalisuutensa kautta. Hän ei pyytele anteeksi olemassaoloaan tai sitä, miten hän ilmaisee itseään. Sen sijaan hän kaataa naisten ympärille rakennetut muurit ja työntää ne tieltään. Ja se tekee hänestä kiinnostavan, ja tarpeellisen, artistin tänä aikana.
Klockon slår, nu ere dags. All bekymber försvinder strax. Bästa båoti för kropp och själ. Fyra väggar i träpanel.
KAJ:n Bara bada bastu tekee kunniaa suomalaiselle saunakulttuurille kuorruttaen sen huumorilla
KAJ:n Bara bada bastu on oodi suomalaiselle saunakulttuurille. Käärijästä ja Windows95Manistä inspiroituneet Kevin Holmström, Axel Åhman ja Jakob Norrgård ovat kirjoittaneet hulvattoman kappaleen yhdessä Anderz Wrethovin, Kristofer Strandbergin ja Robert Skowronskin kanssa.
Vöyriläistrion tarttuvalla tempolla ja soundilla kuorrutettu kappale on täynnä huumoria, rytmiä ja vallatonta meininkiä, joka saa sekä tanssijalan vipattamaan että hymyn huulille. Äärimmäisen nokkelasti eloktropoppia ja kansanmusiikkia sekä Vöyrin murretta yhdistelevällä kappaleella kerrotaan, että elämä saa olla leikkiä ja nautintoa, ja jokaisella meistä on lupa nauttia elämästä omalla tavallaan.
Haitarinsoitolla on suomalaisessa kulttuurissa erityislaatuinen asema ja sillä saadaan tässäkin kappaleessa maalattua moninainen mielenmaisema. Yhteisöllistä hurmosta ja hassuttelevaa irtiottoa arjesta korostavan kappaleen lavashow on harkitun absurdi, energinen ja täysin omanlaisensa. Trio vähät välittää normeista ja ottaa lavan haltuun omalla huumorillaan ja vankkumattomalla itsevarmuudella, kuten kulttuuri-identiteettiämme korostavan kappaleen kohdalla kuuluukin tehdä. Oikeanlainen lavastus, saunapojat ja pyyhkeisiin kietoutuneet tanssijat nostavat tämän bängerin uudelle tasolle – suomalaisen sielunelämän ytimeen. Ja miten upeaa on, että koko Eurooppa tanssii mukana!
Euroviisut 2025: Erika Vikman ja KAJ hurmaavat finaalissa näyttäen, että viihde voi merkitä enemmän
Kuvat Erika Vikmanin ja KAJ:n Instagram-sivuilta.
Sekä Erika Vikmanin Ich komme että KAJ:n Bara bada bastu tekevät mielestäni jotain harvinaista: ne onnistuvat olemaan hauskoja aliarvioimatta kuulijaansa. Molemmat biisit ovat tietoisia itsestään – ja juuri siksi niissä on tilaa myös suuremmille merkityksille. Huumori toimii välineenä, ei itsetarkoituksena. Ne saavat minut hyvälle tuulelle, mutta samalla pysähtymään sen äärelle, kuinka paljon viihde voi kertoa meistä ja ajastamme, kun sille vain annetaan lupa.
Erikan kohdalla puhutaan usein hänen ulkoisesta olemuksestaan ja liiasta seksuaalisuudesta, mutta itse koen hänen olevan taiteen tekijä vailla vertaa. Tarkka tarinankerronta ja omannäköinen tulkinta kaikissa hänen kappaleissaan rikkoo rajoja ja antaa meille muillekin vapauden olla juuri sellaisia kuin haluamme olla. Se, miten hän laulaa ”Mä oon Erika, tervetuloa. Sä oot ku ihana trance-Jumala. Oo tääl ku kotona, tee ku haluut ja ku tuut, tuun sun mukana” ei ole pelkkää viettelyä, se on myös itseilmaisua, joka kieltäytyy asettumasta muiden määriteltäväksi. Hän tietää, mitä tekee, eikä tarvitse kenenkään hyväksyntää sille.
KAJ taas onnistuu siinä, mikä on usein yllättävän vaikeaa: he tekevät huumoria pilkkaamatta ketään. He rakentavat maailmaa, jossa saa olla vähän hölmö, vilpitön ja oma itsensä – ilman että tarvitsee pelätä tulevansa naurunalaiseksi. Sanoilla ”Vi ska bada bastu, bastu, ångon åpp och släpp all stress idag. Bastubröder är je vi som glöder, hundra grader, nå jaa” tuodaan esiin suomalaisuutta, joka saa näkyä, inspiroida ja tuntua poskia kuumottavana ylpeytenä. Kappale muistuttaa, että yhteisöllisyys, ilo ja omien juttujen tekeminen eivät koskaan mene pois muodista – ja se meidän jokaisen olisi hyvä muistaa.
Euroviisut 2025: Erika Vikman ja KAJ hurmaavat finaalissa korostaen luovuutta ja rohkeaa itseilmaisua
Erika Vikman ja KAJ uskaltavat toteuttaa itseään pelottomasti ja ilman minkäänlaista häpeää. Juuri tätä pitäisi mielestäni juhlia. Me kaikki tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka uskaltavat olla vähän outoja, säkenöiviä, ronskeja ja syviä. He rohkaisevat omalla esimerkillään meitä toimimaan siten kuin itsestä tuntuu hyvälle. Heidän aitoutensa muistuttaa, että juuri erilaisuus rikastuttaa yhteisöämme. Kun annamme tilaa omille persoonillemme, luomme tilaa myös muiden kasvulle ja ilmaisulle.
Nostakaamme siis illalla korkkarit ja saunavihdat kattoon. Meillä on enemmän kuin syytä olla ylpeitä.
Pilvi
Halutessasi voit palata ajassa taaksepäin ja lukea artikkelini Windows95Man ja bängeri No Rules Euroviisuissa.
Follow my blog with Bloglovin
