Viidakkokirja Tanssiteatteri ERIssä, lippu saatu.
Tanssiteatteri ERIn Viidakkokirjan moniulotteinen tanssillinen tulkinta Rudyard Kiplingin klassikosta tuo näyttämölle luonnon lumoavan kauneuden, sen vaarat ja viisauden, muistuttaen samalla, että ihminen on vain hetkellinen kulkija eläinten ja kasvien ikiaikaisessa maailmassa. Viidakko kietoo katsojan pauloihinsa, kun näyttämö täyttyy väreistä, liikkeestä ja eläimellisestä energiasta, äänimaailmasta puhumattakaan. Teoksen rytmi on hengästyttävä, mutta samalla sen kauneus luo tilaa myös hiljaisille, puhutteleville hetkille, jotka laittavat pohtimaan elämän kiertokulkua.
Tanssiteatteri ERI, Viidakkokirja. James McNamara, Toni Laakkonen ja Nea Vuorinen. Kuvat Pette Rissanen.
Viidakkokirja Tanssiteatteri ERIssä – Draaman kaari rakentuu herkkävireisen varmasti
Tanssiteatteri ERIn Viidakkokirjan draaman kaari rakentuu herkkävireisen varmasti. James McNamara on koreografina nerokas ja on upea nähdä, miten hän on luonut estradille harmonisen kokonaisuuden, joka punoo koukuttavasti yhteen tanssin, rytmin ja ilmaisun. Koskettava tarina lumoaa ja vie mennessään. Taidokas ensemble, Laura Alho, Lyylia Koivuniemi, Toni Laakkonen, James McNamara ja Nea Vuorinen, nostaa hengästyttävällä roolimäärällään esityksen intensiteetin tasolle, jossa jokainen hetki on täynnä syvyyttä ja tarkkuutta. Tanssijoiden liikkeet, katseet ja rytmin muutokset antavat aikaa uppoutua tarinaan ja heidän kehollinen ilmaisunsa sekä saumaton yhteistyönsä maalaavat näyttämölle monitasoisen ja elävän viidakon.
Teoksen kohtauksissa on voimaa ja dramatiikkaa, mutta myös syvää inhimillisyyttä. McNamara hyödyntää pieteetillä rytmin vaihtelua ja liikkeen kerroksellisuutta ja välillä tanssi on kerrassaan riipaisevaa, välillä se taas tulee aivan iholle, pienin hienovaraisin nyanssein. Katsomossa istuessani huomasin välillä pidättäväni hengitystä, kun tanssijoiden elekieli tavoitti jotakin syvällä sisimmässäni. On hienoa, että tanssin kautta saadaan tuotua esiin laaja tunteiden kirjo, joka puhuttelee sekä visuaalisesti että emotionaalisesti.
Tanssiteatteri ERIn Viidakkokirjan ensemble hurmaa tanssin voimalla ja moninaisilla roolihahmoillaan
Tanssiteatteri ERI, Viidakkokirja. Lyylia Koivuniemi ja Laura Alho. Kuva Pette Rissanen.
Tanssiteatteri ERIn Viidakkokirjan viiden tanssijan ensemble sulautuu osaksi viidakon sykettä ja tuo jännite tuntuu jokaisessa kohtauksessa. Katsojana aistin, kuinka luonnon hauras tasapaino on alati vaarassa, ihmisen voiman sekä haavoittuvuuden puristuksessa. Tanssijoiden liike kietoo katsojan mukaansa viidakon rytmiin: välillä se on kepeää ja soljuvaa kuin lehvästön halki puhaltava tuuli, välillä raakaa ja repivää, kuin saalistajan ja saaliin välinen kohtalokas kamppailu.
Huima määrä viidakon eläimiä marssii estradille viiden tanssijan voimin
Tanssiteatteri ERI, Viidakkokirja. Vasemmalla Lyylia Koivuniemi, Toni Laakkonen, Laura Alho, Nea Vuorinen ja James McNamara. Oikealla Lyylia Koivuniemi ja Laura Alho. Kuvat Pette Rissanen.
Viidakkokirja on täynnä eläväistä liikettä, jännittäviä kohtaamisia ja riemastuttavia hetkiä, ja erinäiset roolihahmot vangitsevat niin perheen pienimmät kuin aikuisetkin. McNamaran tarkkaan hiottu koreografia tuo tarinaan syvyyttä ja monikerroksisuutta, ja Tiina Lindforsin kerronnallinen ääni luo teokselle voimallisen kehyksen.
Nea Vuorisen Kaa-käärme lumoaa liikkeillään, hänen tanssinsa on yhtä aikaa hypnoottista ja vaarallista. Vuorinen tulkitsee hahmonsa oveluuden ja arvaamattomuuden äärimmäisen tarkasti: Kaa kietoutuu ja vapautuu, vaanii ja houkuttelee, tehden jokaisesta liikkeestä osan petollista viettelystanssia. Tulikärpäsen roolissa Vuorinen taas tuo esiin herkän hyönteisen mystisen valon ja hänen liikkeensä ovat samaan aikaan kevyitä ja riipaisevan kauniita korostaen elämän haurautta ja katoavaisuutta.
Laura Alhon Baloo-karhu puolestaan edustaa viidakon lempeämpää puolta, huolettomuutta ja elämäniloa. Alho on hahmossaan kerrassaan hurmaava ja kehonkieli on karhulle ominaista. Hänen liikkeensä ovat suuria ja pehmeitä ja askeleissa on leppoisaa notkeutta. Baloon kaverina lavalla nähdään Lyylia Koivuniemen Bagheera, joka on sulavan määrätietoinen. Koivuniemi tuo vaarallisen kauniiseen pantterin rooliin tarkkaa ja hallittua liikekieltä ja läsnäolo on äärimmäisen voimakasta. Tulen rooleissa Alho ja Koivuniemi muuntautuvat täysin, tuoden näyttämölle vääjäämätöntä voimaa ja jotain alkukantaisen uhkaavaa. Heidän tulkintansa tuo esiin tulen kaksijakoisuuden, sen elämää antavan lämmön, mutta myös hillitsemättömän tuhoavuuden, joka peilaa myös maailmanlaajuista ekologista todellisuutta.
Tanssiteatteri ERI, Viidakkokirja. Lyylia Koivuniemi, Nea Vuorinen ja Laura Alho. Kuva Pette Rissanen.
Toni Laakkosen Tutkija tuo lavalle ihmisen ja luonnon välisen suhteen kaikessa monimutkaisuudessaan. Hänen hahmonsa ei ole pelkästään tarkkailija, vaan myös osa viidakkoa – tai ainakin haluaisi olla. Laakkosen kehonkieli on tarkkaa ja vivahteikasta. Siinä näkyy sekä hämmennys että halu ymmärtää, epävarmuus ja samalla into päästä lähemmäs luontoa ja suojella sitä tuleville sukupolville. Vaikuttavinta on mielestäni se, miten tutkija ystävystyy Apinan (Nea Vuorinen) kanssa, ja tuolloin tuntuu kuin raja ihmisen ja luonnon välillä katoaisi.
James McNamara nähdään lavalla muun muassa Apinan ja Shere Khanin rooleissa. Hahmot on luotu harkiten ja hulvaton apinakuningas varastaa shown, kun taas majesteettinen tiikeri on liikkeissään aivan oikeutettu viidakon valtias. McNamaran rooli Tulikärpäsenä tuo tarinaan osuvaa kontrastia ja upeasti esiin sen, miten viidakolla on oma ekosysteeminsä, jossa niin pienellä kuin suurella on paikkansa ja roolinsa.
Visuaalisuuden ja äänimaailman taianomaiset ulottuvuudet
Visuaalisesti Tanssiteatteri ERIn Viidakkokirja on henkeäsalpaava kokemus. Tuula Bergqvistin puvustus punoo esiintyjät osaksi viidakkoa, korostaen eläinten ja luonnon monimuotoisuutta upeilla ja oivaltavilla yksityiskohdilla. Värikylläiset asut, liaanit, jättimäinen pytonkäärme ja pimeässä hohtavat lehdet eivät ainoastaan luo näyttämölle taianomaista tunnelmaa, vaan ne myös syventävät katsojan uppoutumista tarinaan. Timo Vuorimiehen meikki herättää Viidakkokirjan hahmot eloon antaen niille visuaalista voimaa. Valosuunnittelija Mari Agge loihtii näyttämölle huikean valon ja varjon leikittelyn, joka seuraa viidakon sykettä päivän kirkkauden vaihtuessa yön salaperäiseen pimeyteen. Valojen ja varjojen vaihtelu tukee tanssijoiden liikettä, luoden jatkuvan muutoksen tuntua.
Äänimaailma nousee yhdeksi esityksen kantavista voimista, se ei ainoastaan rytmitä kohtauksia, vaan kuljettaa katsojan viidakon sydämeen. Milja Nordström luo äänisuunnittelullaan kokonaisuuden, joka upottaa katsojan keskelle luonnon sykettä, välillä rauhallisilla äänillä hellien, välillä kiihdyttäen jännitystä hurjilla rytmeillä. Tunnelma välittyy katsomoon ja tuntuu kuin itsekin olisin osa teosta. Nordströmin tarkat animaatiot täydentävät visuaalista maailmaa ja tuovat lavalle maagisia ja totuudenmukaisia ulottuvuuksia. Äänien ja musiikin yhdistelmä tekee Viidakkokirjasta moniaistillisen kokemuksen ja tarina on läpi teoksen todentuntuinen.
Viidakkokirja Tanssiteatteri ERIssä on poikkeuksellisen vaikuttava tanssiteos, joka jättää katsojaan syvän tunnejäljen
Tanssiteatteri ERI, Viidakkokirja. Vasemmalta James McNamara, Lyylia Koivuniemi, Toni Laakkonen, Laura Alho ja Nea Vuorinen. Kuva Pette Rissanen.
Tanssiteatteri ERIn Viidakkokirja tempaisee mukaansa heti ensi sekunneista lähtien. Esityksen fyysisyys ja herkkyys kietoutuvat yhteen tavalla, joka tuntuu syvällä sielussa asti. Klassikkotarina saa ensemblen ja taiteellisen työryhmän käsissä uudenlaisen, ajankohtaisen tulkinnan, joka pysäyttää miettimään luonnon haurautta ja meidän kaikkien vastuuta sen suojelemisessa. Viidakkokirja on tanssiteatteria parhaimmillaan, visuaalisesti vangitseva, tunteita herättävä ja kantaaottavuudessaan äärimmäisen koskettava.
Pilvi
Viidakkokirja Tanssiteatteri ERIssä 10.5.2025 asti. Liput hankit kätevästi joko suoraan teatterilta tai lippu.fi.
Lue myös aiempi arvioni Tanssiteatteri ERIn Pinnalla -teoksesta.
Follow my blog with Bloglovin
Artikkelin kuva: Tanssiteatteri ERI, Viidakkokirja. James McNamara, Lyylia Koivuniemi, Nea Vuorinen ja Laura Alho. Kuva Pette Rissanen.
