Samppalinnan Kesäteatterin Notre Damen kellonsoittaja muistuttaa ihmisyyden arvosta | Lue teatteriarvio vaikuttavasta musikaalista
Victor Hugon Pariisin Notre-Dame tuli minulle tutuksi jo vuosikymmeniä sitten, kun sain kirjan vanhemmiltani kesälahjaksi. Uppouduin 19-vuotiaana täysin Hugon kuvaamaan maailmaan, joka oli samaan aikaan kaunis ja julma, täynnä rakkautta, pelkoa, ennakkoluuloja ja vallankäyttöä. Siksi ilahduin suunnattoman paljon, kun viime syksynä kuulin, että Samppalinnan Kesäteatteri tarttuu klassikkotarinaan ja toteuttaa Disneyn rakastettuun musikaaliin pohjautuvan uuden tuotannon Notre Damen kellonsoittaja kesällä 2026.
Muistan yhä, miten voimakkaasti tarina minuun nuorena aikuisena vaikutti. Quasimodon yksinäisyys, Esmeraldan rohkeus ja Frollon synkkä ristiriitaisuus jäivät jo tuolloin hyvin mieleen ja vaikutuin erityisesti siitä, kuinka Hugo onnistui kuvaamaan ihmisyyden valoa ja varjoja yhtä aikaa. Harva tarina on vuosien mittaan kulkenut mukanani yhtä vahvasti.
Samppalinnan Kesäteatterin versio herää eloon mielettömällä voimalla ja palauttaa mieleen sen lumon, jonka tarina minussa aikanaan synnytti.
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Vasemmalla Tuomas Korkia-Aho ja Mitra Matouf. Oikealla Aaro Wichmann, Pablo Ounaskari ja Eero Ketonen. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
Turussa nähdään vahva taiteellinen kokonaisuus
Peter Parnellin käsikirjoitus, Stephen Schwartzin sanat ja Alan Menkenin musiikki luovat vaikuttavan pohjan Turun musikaaliversiolle. Mikko Koivusalon suomennos säilyttää teoksen herkkyyden ja voiman onnistuneesti.
Ohjaaja Jukka Nylund luottaa vahvaan tarinankerrontaan ja teos hengittää sekä suurena spektaakkelina että ihon alle menevänä intiiminä ihmiskuvauksena. Chris Whittaker saa korografiallaan kaikki (niin työryhmän jäsenet kuin meidät katsojat) liekkeihin. Näyttämö täyttyy hienosti tarinaa tukevana liikkeenä ja energiana. Ville Myllykosken johtama orkesteri ja 12-henkinen kamarikuoro nostavat Menkenin musiikin ansaitsemaansa loistoon ja kokonaisuus on äärimmäisen tarkkaan hiottu.
Mika Haarasen käsittämättömän hieno lavastus hyödyntää Samppalinnan huikeaa näyttämöä taitavasti ja luo uskottavan maailman keskiaikaiseen Pariisiin. Emilia Erikssonin puvustus tukee tarinan tunnelmaa ja Aki-Matti Kallion naamiointi viimeistelee henkilöhahmojen ilmeen. Eero Auvinen puolestaan rakentaa äänimaailman, joka kantaa niin herkät kuin suuretkin hetket sydämeen saakka. Kaikesta koetusta aistii sen, että teatteri- ja musiikkialan ammattilaisista koostuva tekijätiimi tietää tarkalleen, miten kaikkien aikojen suurtuotanto tekee oikeutta alkuperäisteokselle sekä Samppalinnan miljöölle.
Erityisen vaikuttavaa on orkesterin ja kuoron läsnäolo. Musiikki täyttää Samppalinnan Kesäteatterin voimalla, joka nostaa useamman kohtauksen lähes hengelliseksi kokemukseksi. Kuoro toimii paikoin kuin antiikin tragedioiden kuoro konsanaan – vahvistaen tunnelmaa ja kuljettaen tarinaa eteenpäin.
Musiikki täyttää Samppalinnan Kesäteatterin voimalla, joka nostaa useamman kohtauksen lähes hengelliseksi kokemukseksi.
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Vasemmalla kuoro ja oikealla Mitra Matouf ja Aaro Wichmann. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
Roolihahmot heräävät eloon Samppalinnanmäen spektaakkelissa
Tarinan sydän on Quasimodo, Notre Damen kellotornissa varttunut nuori mies, jonka koko elämä on rakentunut eristyksen varaan. Karlo Haapiainen tekee roolissa vaikuttavan työn liikkuessaan näyttämöllä tavalla, joka saa Quasimodon kantaman taakan tuntumaan lähes katsojankin kehossa. Samaan aikaan hänen liikkeistänsä välittyy lapsenomainen uteliaisuus ja kaipuu yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Ja jestas, mikä ääni hänellä on! Haapiaisen Quasimodo on hauras, vahva sekä vilpitön ja sisimmässään paljon viisaampi kuin moni muu tarinan hahmoista.
Mitra Matoufin Esmeralda toimii tarinan moraalisena kompassina. Hän ei ole mikään avuton prinsessa, joka odottaa pelastajaansa, vaan nainen, joka uskaltaa seistä omien arvojensa takana silloinkin, kun siitä joutuu maksamaan kovan hinnan. Samettisen äänen omaava Matouf tuo rooliin lämpöä, herkkyyttä ja vahvaa läsnäoloa. Pidin erityisesti siitä, kuinka hän näkee ihmisissä hyvää silloinkin, kun muut eivät siihen pysty. Esmeraldassa on roppakaupalla sisäistä voimaa, joka tekee hahmosta poikkeuksellisen ajattoman.
Ensemble ja kuoro rakentavat näyttämölle yhteisön, joka kohottaa teoksen korkeuksiin.
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Ensemble. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
Aaro Wichmannin Claude Frollo on yksi musikaalin kiinnostavimmista hahmoista. Hänen äänessään on vahvaa auktoriteettia ja tummuutta, jotka sopivat hahmoon erinomaisesti. Frollo ei näyttäydy pelkästään tarinan pahiksena, vaan syvästi ristiriitaisena ihmisenä. Wichmann rakentaa hahmosta uskottavan ja paikoin jopa pelottavan. Pahuus kun ei tarinassa synny tyhjästä, vaan ihmisen kyvyttömyydestä kohdata omat tunteensa.
Tuomas Korkia-Ahon Phoebus de Martin ei ole virheetön sankarihahmo, vaan sotilas, joka joutuu pohtimaan, mikä on oikein ja minkä puolesta kannattaa taistella. Hänessä on paljon sellaista lämpöä ja huumoriakin, johon on helppo tykästyä. Korkia-Ahon vahva ääni ja luonteva lavapresenssi tekevät hahmosta uskottavan ja pidin kovasti siitä pilkkeestä, joka hänen tulkinnassaan oli läsnä. Phoebuksen pieni keikarimaisuus naurattaa hyvällä tavalla ja se tuo tarinaan hieman keveyttä.
Harvoin, jos koskaan, kesäteatterissa pääsee kuulemaan näin laadukasta musisointia – kylmät väreet kiirivät selkäpiissä vähän väliä.
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Tuomas Korkia-Aho, Pablo Ounaskari, Eero Ketonen ja ensemble. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
Ensemble ja orkesteri nostavat kokonaisuuden korkeuksiin
Myös muu ensemble tekee vahvaa työtä ja seitsemäntoistahenkisessä joukossa on valtavaa voimaa. Ville Saarenketo (Clopin, ensemble), Samuli Kakko (Gargoili, Louis XI, ensemble), Marissa Lattu (Gargoili, Madam, ensemble), Eleonoora Martikainen (Gargoili, ensemble), Mikko Nuopponen (Afrodisius, ensemble), Pablo Ounaskari (Fredrick, ensemble), Dora Seitovirta (Florika, ensemble) ja Samuli Pajunen (Jehan, Gargoili, ensemble) muodostavat yhdessä TAMKin opiskelijoiden Nicolas Gosalvezin (ensemble), Eero Ketosen (ensemble), Veera Lapilan (ensemble), Suvituuli Lehtovirran (ensemble) ja Elli Pasosen (ensemble) kanssa vaikuttavan kokonaisuuden. Ensemble ja kuoro rakentavat näyttämölle yhteisön, joka kohottaa teoksen korkeuksiin. Ryhmän saumaton yhteistyö, vahva läsnäolo ja musiikillinen taituruus tekevät vaikutuksen läpi esityksen.
Erityiskiitoksen ansaitsee myös huikea orkesteri, joka on yksi tämän tuotannon ehdottomista valttikorteista. Menkenin musiikki on huippumuusikoiden käsissä mahtipontista ja yhdessä herkkien nyanssien kanssa he herättävät tarinan henkiin. Tajunnanräjäyttävä sointi vyöryy katsomoon valtavana äänimassana, joka hengästyttää, samalla kuitenkin tukien teosta ilman, että se vie huomiota näyttämön tapahtumilta. Harvoin, jos koskaan, kesäteatterissa pääsee kuulemaan näin laadukasta musisointia – kylmät väreet kiirivät selkäpiissä vähän väliä.
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Mitra Matouf ja Karlo Haapiainen. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
Samppalinnan Kesäteatterin Notre Damen kellonsoittaja muistuttaa ihmisyyden arvosta – Ajattomat teemat puhuttelevat yhä
Vaikka Notre Damen kellonsoittaja sijoittuu 1400-luvun Pariisiin, sen teemat ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Ennakkoluulot, syrjintä, vallan väärinkäyttö ja pelolla johtaminen eivät ole kadonneet minnekään – ja esitystä katsoessa tuli paikoin sydäntä särkevä olo siitä, miten hyvin se kuvaa meidän aikaamme.
Quasimodo on alusta asti ulkopuolinen, ja hänen ulkomuotonsa altistaa hänet pintaan jääville katseille. Tämä linkittyy mielestäni vahvasti tämän päivän keskusteluun kehorauhasta ja kehopositiivisuudesta – siitä, miten helposti muut lokeroivat sinut tietynlaiseksi. Samalla kellonsoittajan yksinäisyys koskettaa ja sitä väistämättäkin miettii ulkopuolisuuden tunteen vaikutusta mieleen. Frollon hahmossa kaikkein kylmintä on se, miten pitkälle ihminen voi mennä perustellessaan itselleen omat tekonsa oikeiksi ja samalla sulkea pois kaiken inhimillisen.
Frollon hahmossa kaikkein kylmintä on se, miten pitkälle ihminen voi mennä perustellessaan itselleen omat tekonsa oikeiksi ja samalla sulkea pois kaiken inhimillisen.
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Vasemmalla Suvituuli Lehtovirta, Dora Seitovirta, Elli Pasonen ja Mikko Nuopponen, oikealla Aaro Wichmann. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
Sukupuoliroolit ja kohtalon kysymykset
Musikaali ottaa kantaa myös naisen asemaan ja miehiin kohdistuviin odotuksiin. Esmeraldan vapaus on rajattua ja hänen arvoaan määritellään ulkopuolisten toimesta. Vaikka aika Hugon jälkeen on muuttunut, keskustelu naisten oikeuksista ei ole kadonnut. Samalla tarina tekee näkyväksi myös miehiin kohdistuvat odotukset. Quasimodo pidetään piilossa, Phoebuksen oletetaan toimivan sotilaana ja “oikeanlaisen miehen” roolissa ja Frollo puristaa tunteidensa hallintaa niin pitkälle, että ne alkavat vääristyä.
Yksi teoksen vahvimmista teemoista on kohtalo. Miten paljon elämässämme on sattumaa ja mikä on muiden ihmisten tekemiä valintoja? Esityksen jälkimainingeissa mietin, kuinka usein teemme toisistamme hätäisiä johtopäätöksiä ennen kuin tunnemme ihmistä lainkaan. Kuinka moni elämä voisikaan kulkea toiseen suuntaan, jos joku pysähtyisi katsomaan pintaa syvemmälle?
Kuinka moni elämä voisikaan kulkea toiseen suuntaan, jos joku pysähtyisi katsomaan pintaa syvemmälle?
Samppalinnan Kesäteatteri, Notre Damen kellonsoittaja. Karlo Haapiainen ja Mitra Matouf. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
Samppalinnan Kesäteatterin Notre Damen kellonsoittaja muistuttaa ihmisyyden arvosta – Kiitos yhdestä kovimmasta teatterikokemuksesta ikinä
Samppalinnan kesäteatterin Notre Damen kellonsoittaja on näyttävä musikaalielämys, mutta ennen kaikkea se on syvästi koskettava kertomus ihmisyydestä. Esityksen jälkeenkin selkäpiissä kiirivät suuret kuorokohtaukset, Alan Menkenin upea musiikki, näyttelijöiden vahvat tulkinnat ja tarinan ajattomuus. On upeaa, että 1831 kirjoitettu tarina kertoo meille edelleen tärkeistä asioista – hyväksynnästä, erilaisuudesta, vallasta, rakkaudesta ja ihmisarvosta.
Minulle tämä oli yksi kovimmista teatterikokemuksista ikinä. Se palautti mieleeni nuoruuden lukukokemuksen Victor Hugon tarinan parissa, kertoen samalla vahvasti tästä päivästä. Musikaali ei jättänyt minua vain vaikuttuneeksi, se liikutti ja herkisti monella tasolla. Harvoin teatteri onnistuu samaan aikaan olemaan suuri ja inhimillinen sekä spektaakkelimainen ja silti niin lähelle tuleva.
Bravo, bravo, bravo!
❤️: Pilvi
Notre Damen kellonsoittaja Samppalinnan Kesäteatterissa 15.8.2026 asti. Osta liput teatterilta ja valmistaudu tajunnanräjäyttävään spektaakkeliin.
Mikäli kesäteatterit kiinnostavat, lue aiempi arvioni Olipa kerran: Kalevala – Teatteriarvio yleissivistävästä komediasta tai tutustu komedian kuninkaisiin Haastattelussa Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha – Olipa kerran: Kalevala.
Artikkelin kuva: Notre Damen kellonsoittaja, Samppalinnan Kesäteatteri. Karlo Haapiainen, kuva Otto-Ville Väätäinen.
