Casa Haartman – Hurmaava taiteilijakoti Naantalissa | Haastattelu museoamanuenssi Maria Jansénin kanssa.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa on ihastuttanut minua jo vuosien ajan. Naantalin sydämessä, Luostarinkadulla, sijaitsee Casa Haartman, merkittävä kotimuseo, joka kantaa mukanaan kerroksellista historiaa ja arvokasta kulttuuriperintöä. Axel ja Hedvig Haartmanin taiteilijakoti on paikka, jossa aika tuntuu pysähtyvän.
Syyskuussa 2024 keskustelin pitkään museoamanuenssi Maria Jansénin kanssa tässä ainutlaatuisessa museossa, ja sovimme haastattelun, jonka myötä pääsisin sukeltamaan vielä syvemmälle talon tarinaan. Aurinkoisena toukokuun perjantaina palasin innostuneena Casa Haartmaniin ja pureuduin Marian kanssa muun muassa siihen, kuinka merkittävää on säilyttää tämänkaltaisia kulttuurihistoriallisia kohteita.
Tervetuloa mukaan matkalle, joka vie menneisyyden maailmaan nykypäivää unohtamatta. Pysähdy kuuntelemaan, millaista tarinaa taiteilijakoti yhä kertoo – ja miten historia tässä talossa näkyy ja ennen kaikkea tuntuu.
Se tunne, kun löydät jotain uutta, on kuin palapelin palan löytäminen. Kun palaset loksahtavat paikoilleen, kokonaiskuva kirkastuu ja ymmärrys syvenee.
Casa Haartman – Historiaa henkivä talo työpaikkana
Kysyn Marialta, mikä on hänen työssään Casa Haartmanissa parasta. Museoamanuenssi miettii hetken, hymyilee ja vastaa: ”Parasta on ehdottomasti tämä talo itsessään. On harvinaista saada työskennellä näin ainutlaatuisessa ympäristössä, jossa historiaa huokuvat seinät kertovat oman tarinansa. Inspiroivaa on myös se, miten paljon kaikkea on vielä ratkaisematta ja löydettävänä.” Maria korostaa, ettei tietämättömyys tunnu turhauttavalta, vaan päinvastoin herättää uteliaisuutta ja innostusta. ”Se tunne, kun löydät jotain uutta, on kuin palapelin palan löytäminen. Kun palaset loksahtavat paikoilleen,
kokonaiskuva kirkastuu ja ymmärrys syvenee.”
Taiteilijakodin tutkiminen on jatkuva ja moniulotteinen prosessi. Vaikka suuri osa esineistöstä on dokumentoitu, on olemassa paljon muutakin. Maria jatkaa: ”On olemassa paljon tarinoita Axelista, Hedvigistä ja itse talosta, joiden tallentaminen on haasteellisempaa.” Juuri tämä henkilökohtainen muistitieto tekee Casa Haartmanista enemmän kuin pelkän museon; se on koti, jossa historia herää eloon ihmisten kertomuksissa ja muistoissa.
Juhlavuoden 2026 aikana olisi tarkoitus kerätä muistoja talosta ja Haartmaneista ja kaikesta tähän liittyvästä.
Muistojen merkitys ja museotyön inhimillinen ydin
Museotyöhön sisältyy myös haasteita: pieni henkilökunta ja laaja aineisto tarkoittavat, että kaikkien muistojen kerääminen ja dokumentointi vaativat aikaa ja resursseja. Maria avaa asiaa tarkemmin: ”Casa Haartman täyttää 100 vuotta vuonna 2026, ja olemme miettineet, pienen henkilökunnan kokoon nähden isoa projektia. Juhlavuoden aikana olisi tarkoitus kerätä muistoja talosta ja Haartmaneista ja kaikesta tähän liittyvästä.” Nämä muistot ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, mutta niiden tallentaminen ei ole yksinkertaista. Maria jatkaa: ”Ne ihmiset, jotka muistavat näitä asioita, ovat jo vanhoja ja toivon todella, että voisimme satsata tähän projektiin ja että saisimme näkyvyyttä sille.”
Kesäisin museoon saapuu kävijöitä, jotka kantavat mukanaan ainutlaatuisia tarinoita, mutta niiden tallentaminen on Marian mukaan haaste: ”Kun kävijät lähtevät, me olemme tilanteessa luonnollisesti läsnä ja sanomme, että kiitos muiston jakamisesta, se oli todella kiinnostavaa. Samalla hetkellä haluaisimme tallentaa nuo tiedot, mutta sitten on sata muuta asiaa kesken ja se ei yksinkertaisesti juuri silloin onnistu.” Tarinat voivat myös jäädä kertomatta tai unohtua. ”Jos meillä olisi nauhuri, niin voisimme tallentaa muistot.” Olen samaa mieltä Marian kanssa: ”Parastahan olisi kertoa muisto paikan päällä, sillä silloin siinä on erilainen tunnelataus kuin jos sen kirjoittaisi jonkin lomakkeen kautta kotona.” Juuri tämä tekee talon historiasta elävän, ja kävijän oma muisto voi asettua osaksi suurempaa kertomusta.
Ihmisillä on taloa kohtaan tunteikkaitakin muistoja ja niiden kertominen voi olla raskasta.
Viime vuosina tarinoita on löytynyt yllättävänkin paljon, ja ne syventävät Casa Haartmanin merkitystä. Vaikka aiemmat yritykset muistojen keräämiseksi eivät ole täysin onnistuneet, monet kertomukset ovat osoittaneet, kuinka vahvoja tunnesiteitä ihmisillä taloon on. ”Ihmisillä on taloa kohtaan tunteikkaitakin muistoja ja niiden kertominen voi olla raskasta”, avaa Maria ajatuksiaan. Ja siksi muistojen kerääminen vaatii paitsi aikaa myös herkkyyttä ja inhimillistä otetta. Voisi olla hyvä idea koota muistot esimerkiksi pienjulkaisuksi tai vihkoseksi. ”Tarinathan kun kiinnostavat ihmisiä”, sanon. Näin Casa Haartmanin henki voisi jatkaa elämäänsä myös tulevaisuudessa, ei vain esineistön vaan ihmisten kertomusten kautta, joiden kautta historia koskettaa meitä tänäänkin.
Kodin lämpö säilyy Casa Haartmanissa
Casa Haartman on ollut Åbo Akademin säätiön omistuksessa vuodesta 2017, jolloin se saatiin lahjoituksena Hedvigs Minne ry:ltä. Yhdistys oli hallinnoinut kokonaisuutta aina Axel Haartmanin kuolemasta lähtien, ja toiminta oli pitkään pienimuotoista, talossa kävi harvakseltaan vain muutamia ryhmiä tutustumassa. Lahjoitus säätiölle oli huomattavan suuri, arviolta 10 miljoonan euron luokkaa, ja yhdistyksen tahtotilana oli alusta asti säilyttää tämä kulttuuriperintö tuleville sukupolville. Säätiön omistuksessa taloon on tehty mittavia restaurointitöitä ja resursseja erilaisiin projekteihin on ollut aivan eri mittakaavassa kuin ennen.
Museo, joka säilyttää kodin hengen ja tarinat
Maria näkee Casa Haartmanin erityisyyden suomalaisessa museokentässä ennen kaikkea sen autenttisuudessa. “Varsinais-Suomesta ei löydy kovin montaa vastaavanlaista paikkaa. Talo on todella aito, ja sitä on vaikeakin ylläpitää, koska muutoksia on tehty niin vähän. Täältä ei siivottu pois juuri mitään.” Myös oma kokemukseni Casa Haartmanista on ennen kaikkea koti, ja on hienoa, että se on säilynyt sellaisena, millaisena Haartmanit sen jättivät. “Uniikin tästä tekee myös se, että täällä on asunut, todella pitkään, paljon ihmisiä pariskunnan kuoleman jälkeen. Se on pitänyt paikan elossa”, jatkaa Maria. Hänen mukaansa itse rakennus ei ehkä ollut Haartmaneille se tärkein asia, vaan koti ja sen merkitys. “He rakastivat kotiaan ja halusivat, että se säilyy tuleville sukupolville. Siksi esimerkiksi Axelin ateljeesta tehtiin tutkijan asunto. Nykyään täällä ei voi enää asua, mutta kodin lämmön tuntee yhä.”
He rakastivat kotiaan ja halusivat, että se säilyy tuleville sukupolville. Nykyään täällä ei voi enää asua, mutta kodin lämmön tuntee yhä.
Talon historiaan liittyy monia asukkaita eri ajoilta. 1970-luvulla Marian sisaret asuivat Casa Haartmanissa tullessaan Ruotsista. “Tämä oli yksi ensimmäisiä paikkoja Naantalissa, jossa he asuivat, ainakin pari kesää ennen kuin muuttivat Luonnonmaalle. He majoittuivat yläkerran makuuhuoneessa ja hoitivat puutarhaa. Muuttaessaan Marian sisaret saivat täältä mukaansa huonekaluja.”
Vuosien varrella talossa on asunut Hedvigs Minne -yhdistyksen jäseniä ja tutkijoita, lukuun ottamatta 1980-lukua, jolloin talossa tehtiin suuria remontteja. Vielä 1990-luvulla ateljeeta käytettiin tutkijan työhuoneena. Keittiössä istuessamme Maria kertoo, että juuri tässä osassa taloa on asunut talonmiehiä. Vielä 80-luvun alussa täällä asui Haartmanien taloudenhoitajatar, Ester Ekman, joka jäi asumaan Axelin kuoleman jälkeen, sillä talo oli ollut hänen kotinsa jo 1940-luvulta lähtien. “Axel halusi, että hän saa
jäädä tänne asumaan. Lopulta hän muutti Kemiöön, ja sen jälkeen tässä osassa on ainakin osan ajasta asunut talonmiehiä.”
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Axel ja Hedvig – Taiteilijan ja hänen puolisonsa tarina
Kuka oli Axel Haartman? Marian mukaan hän oli “sosiaalisesti todella lahjakas ja charmikas henkilö, jonka kanssa tuli hyvin toimeen”. Hänestä on kirjoitettu myös, että hän olisi ollut lempeän sarkastinen, mutta Maria ei ole kokenut sitä päällimmäisenä piirteenä. “Oma vaikutelmani on, että hän oli mukava”, hän summaa.
Taiteilijan identiteetti oli Axelille selvä jo nuorena. Hän päätti, että hänestä tulee taiteilija, ja maalasi koko elämänsä, viimeisiin vuosiinsa saakka. Taiteen ohella hän työskenteli monella kulttuurialan alueella: hän oli kirjailija, taidearvostelija, kuvittaja, mainospiirtäjä, lehtimies, taidekauppias sekä Turun taidemuseon johtaja. Axel oli myös aktiivinen puolestapuhuja niin sanotun “maaseudun” taiteilijoille, sillä taide-elämä painottui vahvasti Helsinkiin. “Olihan se aika vaikea ura, mikäli halusi hankkia elantonsa taiteilijana. Monet turkulaiset taiteilijat tekivät taiteen ohella muutakin”, Maria kertoo. Axel itse näki tämän hyvänä asiana ja on lehtihaastattelussa todennut, että taiteilijalle tekee hyvää tehdä myös muita töitä. Olen samoilla linjoilla: “Se varmasti ruokkii luovuutta, kun ei tee taidetta koko ajan, ja sen pariin palaaminen tuntuu erityisen hyvältä.”
Axel syntyi vuonna 1877 ja kuoli kotonaan Naantalissa vuonna 1969, 92-vuotiaana. Hänen rinnallaan eli pitkään puoliso Hedvig, josta on jäänyt jälkipolville huomattavasti vähemmän tietoa. Pariskunnan kirjeenvaihto ja muu aineisto on talletettu Åbo Akademin kirjastoon, ja sitä on yhteensä noin kymmenen hyllymetrin verran.
Så reste hon till Stockholms stad,
masserade och gned
och snart patienters långa rad
för hennes tummar kved
och lika högljutt kvidde ock
varenda stackars kar’
som blickat djupt och hopplöst dock-
i hennes ögonpar.
Hedvig – Taiteilijan puoliso ja oman elämänsä rakentaja
Hedvig opiskeli taideteollisuutta ja metallinpakotusta Münchenissä ja osallistui omilla teoksillaan näyttelyihin. Marian käsityksen mukaan hän kouluttautui Tukholmassa kuntouttajaksi eli sairasvoimistelijaksi, tieto perustuu runoon, jonka Axel on kirjoittanut hänelle. Avioliiton solmimisen jälkeen Hedvig jäi kotirouvaksi, mutta käytti osaamistaan monella tavalla perheen ja kodin hyväksi. “Hedvig piti huolta taloudesta ja auttoi Axelia todella paljon”, Maria kertoo jatkaen: ”Hän teki käsitöitä, luki paljon ja loi pariskunnan puutarhan, joka oli hänelle myös “henkireikä”, sillä siellä pääsi tekemään fyysisesti raskasta työtä.”
Naantalissa asuessaan Hedvig vietti aikaa myös lähipiirinsä kanssa, hänen veljensä ja siskonsa asuivat kaupungissa. Hän piti matkakirjoja ja luki runsaasti eri maiden ja matkailun kulttuureista. Lemmikit kuuluivat tärkeänä osana elämään: 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi saatu terrieri oli alku koiraperheelle, johon kuului myöhemmin useita kiinanpalatsikoiria, kaikki rakkaita perheenjäseniä. “Olisi hauskaa saada enemmän tietoa Hedvigistä ja siitä, millaista oli olla taiteilijan vaimo”, Maria pohtii. Häntä kiinnostaisi erityisesti tietää, tuntuiko joskus turhauttavalta olla paljon yksin, vaikka ystäväpiiri olikin laaja. “Axelilla on ollut niin paljon töitä, joten olisi mielenkiintoista tietää, miten se on vaikuttanut naisen rooliin.” Hedvig eli 90-vuotiaaksi ja näki elämänsä aikana naisen aseman muuttuvan merkittävästi. Hän menehtyi vuonna 1967, kolme vuotta ennen miestään.
Se on kyllä totta, tämä talo on todella rakastettu. Se on helppo aistia vierailulla.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Kemiön kesäpaikka ja kirjallinen inspiraatio
Axelilla ja Hedvigillä oli kesäpaikka Kemiössä. Se oli perintöä Axelille hänen äidiltään ja kantoi nimeä Rönnudd. Hedvigs Minne myi paikan jo 1970-luvulla, mutta tuolloin päätös oli varmasti monella tapaa vaikea, sillä se oli ollut pariskunnalle erittäin tärkeä ja sen puutarha oli erityisen hieno. Paikan symbolina olivat pihlajanmarjat ja -oksat, ja niistä on yhä olemassa runsaasti valokuvia. Kesäpaikka on edelleen olemassa, mutta nykyisin yksityisomistuksessa. “Casa Haartmanissakin on niin paljon, mitä ei tiedetä, että on ehkä ihan hyväkin, ettei ole kahta paikkaa ylläpidettävänä”, pohdin. Maria nyökkää ja lisää: “Siitä voi olla kiitollinen. Rönnuddin aika on mennyttä, mutta tieto siitä on meille arvokasta.”
Paikat, jotka inspiroivat tarinoita
Rönnudd ja Casa Haartman ovat inspiroineet myös kirjallisuutta. Ann-Christin Antell on kertonut avoimesti käyttäneensä Casa Haartmania mallina romaaninsa Valkoinen lilja päähenkilön kodille, joka kirjassa tunnetaan nimellä Casa Adel. Myös kesäpaikka mainitaan tarinassa. “Itse yritämme olla varovaisia ja toivon, että ihmiset luulevat, että paikka on keksitty”, Maria hymyilee. Kirjan inspiroimat vierailut voivat kuitenkin olla museolle etu: “Johonkin ne kirjojen tapahtumapaikat aina sijoittuvat. Vaikka mielikuvitusta käytetäänkin, niin jostain ne kumpuavat”, pohdin ääneen. Maria nyökkää ja näkee asian samoin: “On hauskaa, jos ihmiset inspiroituvat täällä käydessään, sehän on periaatteessa tarkoituskin.”
Kerron omista kokemuksistani museossa: “Täällä on hyvä inspiroitua ja talossa on hyvä henki.” Maria vahvistaa ajatuksen: “Se on kyllä totta, tämä talo on todella rakastettu. Se on helppo aistia vierailulla.” Ihmiset kysyvät toisinaan, kummitteleeko täällä. “On ihana kertoa, että täällä ei ole mitään sellaista epämukavaa”, Maria toteaa.
Keskustelumme kääntyy vielä ÅU:n artikkeliin, jossa mainitaan Axelin pitkän elämän salaisuus: kylmä suihku joka aamu, 50 piipullista päivässä, vattlingia, puolukkaa ja vitamiineja – sekä toteamus: “Jos ei ole mitään laskutaitoa, ei tiedä, että on tullut vanhaksi.” Naurahdan: “Onpa aika kivasti sanottu.” Maria kertoo, että lainaus on peräisin kirjasta, joka esittelee kemiöläisiä persoonallisuuksia. Kemiö oli Axelille tärkeä paikka loppuun asti, ja sekä hänet että Hedvig on haudattu Kemiön hautausmaalle.
Oi, siinä välittyy heidän välinen lämpö ja rakkaus. On hienoa, että tämä kaikki on esillä ja se välittyy kävijälle.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Rakkauden ja matkojen jäljet esineissä
Kun kysyn, onko Casa Haartmanissa esineitä, jotka olivat erityisen tärkeitä Axelille ja Hedvigille, Maria vastaa empimättä: “Täältä löytyy todella paljon muotokuvia Hedvigistä, jotka Axel on maalannut. Se kertoo mielestäni Hedvigin tärkeydestä Axelille, ja varmasti juuri siksi niitä on niin paljon esillä. Ne kertovat heidän välisestä suhteestaan paljon.”
Yksi pieni, mutta merkitykseltään suuri esine löytyy yläkerran kirjastohuoneesta: kihlajaisrasia, jonka Axel antoi Hedvigille heidän mennessään kihloihin. Rasiaan on kiinnitetty myös Axelin tekemä kuva tilanteesta, jossa hän ojentaa lahjan tulevalle vaimolleen. “Oi, siinä välittyy heidän välinen lämpö ja rakkaus. On hienoa, että tämä kaikki on esillä ja se välittyy kävijälle”, totean ihastuneena. Museossa on myös paljon muistoja pariskunnan Italian matkasta. Samana vuonna, kun he menivät naimisiin, he viettivät pitkän ajan Italiassa. Puolitoistavuotinen matka jätti jälkensä kotiin monella tavalla: esillä on runsaasti esineistöä ja tauluja tuolta ajalta, ja portaikon sekä katon punainen ja sininen värimaailma saattavat nekin olla Italian innoittamia. “Myös arkkitehti Bryggmannille Italia oli tärkeä”, Maria huomauttaa.
Liikuttavinta Marian mielestä on kuitenkin se, että Axel säilytti asioita lähes koko elämänsä ajan. “Hänellä oli käytössä sama väripaletti, jota hän käytti Italiassa, ja vielä täällä Naantalissa vuosikymmeniä myöhemmin. Paletti on nyt esillä ateljeessa.” Pidän hienona sitä ajatusta, että jos jokin toimii ja on kunnossa, miksi hankkia uutta, vaikka siihen olisi varaa. Talossa on esillä myös Axelin enon, Casper Wreden, teoksia. Wrede oli Axelille tärkeä henkilö, ja hänen teoksensa olivat alun perin todennäköisesti rullattuina säilössä. “Axel on kunnostanut ne ja laittanut esille. Hän kirjoitti näistä teoksista
todella hienosti, ne olivat hänelle merkityksellisiä”, Maria kertoo.
Heillä molemmilla oli jo elettyä elämää, jonka he toivat tänne mukanaan.
Sukujen tarinoita ja talon vaiheita
Myös äitihahmo ja lapsuusmuistot nousevat esiin, kun Casa Haartmanin historiaa kerrotaan. Sitäkin kautta lähiperheen merkitys korostuu täällä niille ihmisille, jotka tulevat tutustumaan taloon. Ja sen aistii usein ilman, että tietää aiheesta mitään. Maria on samaa mieltä ja lisää: ”Juuri Armfeldtin suku on täällä vahvasti esillä, ja Gustaf Mauritz Armfelt löytyy täältä vähän kaikkialta. Historia ja suvun esillä pitäminen oli Axelille tärkeää.” On hienoa, että Casa Haartman voi välittää tätä perintöä edelleen eteenpäin.
On inspiroivaa, että suuressa määrässä maalauksissa näkyy selkeä aikajana Haartmanien elämänvaiheista, ikään kuin eräänlainen oman elämän luettelo, jota nykyään jatketaan säätiön toimesta. Maria muistuttaa, että talo on alun perin rakennettu lapsettomalle, keski-ikäiselle pariskunnalle, joka muutti tänne lähes viisikymppisinä. ”Heillä molemmilla oli jo elettyä elämää, jonka he toivat tänne mukanaan. Se näkyy talon esineistössä, molempien sukujen esineet ja niiden historia ovat osa kokonaisuutta.”
Hedvig ja Axel halusivat, että muutos tehdään, ja uskon, että asiasta keskusteltiin paljon Bryggmanin kanssa.
Ennen Casa Haartmanin rakentamista Axel ja Hedvig asuivat kymmenen vuotta Helsingissä. Naantalissa he asuivat ensin viereisellä tontilla sijaitsevassa puuhuvilassa, mutta ostivat sitten nykyisen tontin, joka oli tuolloin tyhjä. Vuonna 1925 arkkitehti Erik Bryggman suunnitteli talon, ja rakennusprosessi eteni nopeasti, ja syyskuussa 1926 Haartmanit muuttivat uuteen kotiinsa. Alkuperäiseen suunnitelmaan tehtiin kuitenkin isoja muutoksia. Esimerkiksi taloudenhoitajattaren huone oli alun perin vierashuone, josta oli suunniteltu ovi ruokasaliin. ”Hedvig ja Axel halusivat, että muutos tehdään, ja uskon, että asiasta keskusteltiin paljon Bryggmanin kanssa”, Maria avaa. Katselemme ihaillen Bryggmanin alkuperäisiä piirustuksia ja Maria mainitsee mielenkiintoisen yksityiskohdan: kun halkeilleita seiniä on restauroitu, yhden rappauksen alta on löytynyt ovi, joka oli rakennettu alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta sittemmin peitetty.
Casa Haartmanin pohjapiirrokset, kakluunit ja taiteilijaelämä talon arjessa
Casa Haartmanin alkuperäiset pohjapiirrokset löytyvät edelleen talon rakennushistoriaselvityksestä, joka tehtiin vuonna 2020. Rakennus on noin 260 neliömetrin kokoinen, ja vaikka piirustuksissa näkyy useampia kakluuneja, kaikkia niistä ei enää ole olemassa. Talossa on ollut keskuslämmitys aivan alusta lähtien, mutta Maria huomauttaa hymyillen: ”Kivitalossa on silti ollut tosi kylmä.” Nykyisin kakluuneja on makuuhuoneessa, alakerran salissa ja ateljeessa.
He matkustivat eniten nuorempina. Asuivat Italiassa ja Pariisissa useaan otteeseen, samoin Münchenissä ja kävivät Espanjassa vielä vuonna 1910.
Kysyn Marialta, mitä talon arkkitehtuuri ja sisustus kertovat taiteilijaelämästä. Maria avaa Axelin ja Hedvigin matkoja ulkomaille. ”He matkustivat eniten nuorempina. Asuivat Italiassa ja Pariisissa useaan otteeseen, samoin Münchenissä ja kävivät Espanjassa vielä vuonna 1910. Sitten he muuttivat takaisin Suomeen ja Helsinkiin, eikä pidempiä ulkomaanmatkoja enää tullut”, Maria kertoo. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa he kuitenkin vierailivat Suomesta käsin. Matkoja kertyi paljon myös Axelin työn takia.
Matkojen vaikutus näkyy selvästi Axelin maalauksissa. Hän työskenteli paljon esimerkiksi Pariisissa ja Espanjassa, mutta jostain syystä Espanjassa syntyneitä teoksia ei ole Casa Haartmanissa esillä. Italiaa ja Ranskaa sen sijaan löytyy useammastakin huoneesta. ”Onhan se luontaista, että kun ollaan pitkiä aikoja jossain, se määrittää myös omaa luovuutta ja intohimoa maalaamisen suhteen”, avaan mietteitäni. 1930- ja 1940-luvuilla Axel maalasi ja myi taulujaan erityisen paljon. ”Luulen, että ihmisten seiniltä löytyy varmasti vieläkin runsaasti hänen töitään”, Maria sanoo hymyssä suin.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Autenttisuuden säilyttäminen on haastava yhtälö
Vuonna 2026 Casa Haartmanissa on tarkoitus kerätä taloon ja sen historiaan liittyviä muistoja. Kun kysyn, mikä on tärkein säilyttämisen arvoinen perintö ja miten pitkälle museon tulevaisuutta suunnitellaan, Maria tuumaa hetken. ”Jos miettii tätä paikkaa museona, niin se mistä me saamme eniten palautetta, on se, että tämä on niin autenttinen kohde. Mutta se on myös katoava resurssi. Mitä enemmän ihmisiä täällä käy, sitä enemmän kaikki kuluu”, Maria sanoo.
Hän kuvaa Casa Haartmanin ympäristöä hyvin hauraaksi. ”Silti haluaisi, että se säilyisi. Vaikea yhtälö kaiken kaikkiaan”, Maria pohtii. Esineiden ja tilojen kuluminen on jatkuva huolenaihe, ja ratkaisuja haetaan sen välillä, kuinka paljon voi tehdä kopioita ja kuinka paljon alkuperäisiä täytyy siirtää suojaan. ”Rehellisyyden nimissä minun on vaikea nähdä, miltä kohde näyttää kymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti samalta, ja kyllä me yritämme huoltaa sitä”, Maria toteaa. Tulevaisuuteen vaikuttavat myös suuremmat voimat, kuten ilmastonmuutos ja paikalliset rakennushankkeet. Ja toki ajan kuluminenkin vanhentaa taloa. Maria nyökkää ja jatkaa: ”Kyllä, myös se, miten paljon sataa vettä, vaikuttaa kivitalon elämään, samoin se, mitä Naantalissa ylipäätään tapahtuu. Sivuamme hieman tosi lähelle suunniteltavaa uutta kylpylärakennusta, ja se on jännittävää talon säilymisen kannalta, sillä se on arkkitehtonisesti herkkä.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Kävijämäärän ja rauhan tasapaino
Casa Haartman on pieni kohde, ja se näkyy myös kävijämäärien hallinnassa. Kerrallaan museossa voi olla korkeintaan viisitoista henkilöä. Kävijäkokemus pysyy myös miellyttävänä, kun henkilömäärä on rajattu. Maria muistuttaa, että etenkin yläkerrassa riittää tällöin happea, ja kapeiden käytävien sekä pienten huoneiden katselu säilyy mukavana. ”Joskus tuntuu ikävältä katsoa, kun tuo määrä ihmisiä on täällä yhtä aikaa ja kaikki vielä kirjastossa samaan aikaan. Silloin museokokemus ei ole millään lailla miellyttävä”, hän toteaa. Tunne siitä, että joku hengittää koko ajan niskaan, ei ole mukava ja se vaikuttaa käyntiin kokonaisuutena. Maria myöntää kotimuseoon liittyvän ristiriidan: ”Museoon toivotaan kävijöitä, mutta samalla täydellinen käyntikokemus syntyisi, jos vierailijoita olisi vain seitsemän kerrallaan.”
Tietynlainen rauha ja tilan tuntu ovat Casa Haartmanin valtteja. Fiilistelen aiempia käyntejäni täällä: ”Koen, että on tärkeää, että kotimuseoon voi tutustua rauhassa ja istua miettimässä maailman menoa hetken.” Taiteilijakoti on monelle inspiroiva kokemus. Maria on samaa mieltä: ”On ihana huomata, että joku saattaa viettää täällä tunninkin ja nauttia vain olostaan ja talon tunnelmasta. Se on aika liikuttavaakin.”
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Kulttuurin kunnioittaminen – Lasten museopäivä avaa Casa Haartmanin kesän
Casa Haartmanin pääsymaksu on pidetty tarkoituksella edullisena. ”Pääsymaksumme on viisi euroa ja se on tarkoituksella niin alhainen, että tänne on helppo tulla ja kynnys museoon tuloon on mahdollisimman matala”, kertoo Maria. Museossa käy vuodessa hieman alle 2000 vierailijaa. Casa Haartman on ollut kesäkohteena vuodesta 2018, tosin vuonna 2020 ovet pysyivät kiinni. ”Joskus avasimme jo kesäkuun alussa, mutta Naantalissa ei ollut silloin vielä paljon kävijöitä, joten se ei kannattanut. Ennen museon avausta on muutenkin niin paljon tekemistä, että avaaminen ei ole mahdollista aiemmin”, Maria selittää.
Tänne tulee paljon sellaisia perheitä, joiden lapset osaavat olla museossa tai sitten vanhemmat opettavat heitä paikan päällä todella hyvin.
Viime vuonna konservaattorilta palanneet teokset saapuivat juuri avajaisviikolla, vain muutama päivä ennen sunnuntaita, jolloin järjestettiin Lasten museopäivä. Se on tapahtuma, joka on vakiinnuttanut paikkansa Casa Haartmanin kesän aloituksena. ”Me järjestämme Naantalin Musiikkijuhlien ja Naantalin museon kanssa Lasten museopäivän (9.6.2025), jota on vietetty jo parin vuoden ajan. Naantalin museo on järjestänyt sitä jo vuosikymmeniä, mutta me tulimme mukaan 2021″, Maria kertoo. Tänä tärkeänä päivänä museon puutarhassa tapahtuu paljon, ja sisällä voi pelata museopeliä. Kysyn, hiljentyvätkö lapset täällä. ”Kyllä”, vastaa Maria oitis. Hänen mukaansa suurin osa lapsista käyttäytyy museossa hyvin, eivätkä koske esineisiin. ”Tänne tulee paljon sellaisia perheitä, joiden lapset osaavat olla museossa tai sitten vanhemmat opettavat heitä paikan päällä todella hyvin”, sanoo hän kiitollisena.
Monipuolisen kulttuurikodin ilmapiiri rauhoittaa jo itsessään. ”Kun täällä on hyvä tunnelma ja paljon virikettä silmille, tuoksuja ja hienoja maalauksia, niin se tietyllä tavalla rauhoittaa myös vilkkaampia lapsia”, jatkaa Maria. Olemme molemmat sitä mieltä, että museopäivä on myös oiva tilaisuus kulttuurikasvatukseen, samoin museossa käynti perheen kanssa ylipäätään. Vanhan vaalimisen ja museokipinän sytyttäminen jo nuorena antaa valmiudet käydä museoissa myös aikuisiällä, kun käynnin kokee mieluisaksi. Toki museo voi olla lapsille myös haastava paikka riippuen iästä, mutta perheiden kokemukset ovat olleet myönteisiä.
Miten kävijät löytävät tiensä Casa Haartmaniin ja miten taide säilytetään tuleville sukupolville?
Kysyn Marialta, miten ihmiset löytävät Casa Haartmaniin. Onko taustalla Google-haku, vinkki ystävältä vai jokin muu reitti? Maria kertoo, että viime vuosina on huomattu selvä trendi: yhä useampi kävijä palaa uudelleen ja tuo mukanaan ystävänsä tai perheensä. ”He sanovat, että heidän ystävänsä kertoi tämän olevan tosi hieno paikka tai että heidän äitinsä kertoi, että tämä on niin hieno kokonaisuus, että se pitää nähdä omin silmin.”
He sanovat, että heidän ystävänsä kertoi tämän olevan tosi hieno paikka tai että heidän äitinsä kertoi, että tämä on niin hieno kokonaisuus, että se pitää nähdä omin silmin.
Sosiaalinen media on ollut tärkeä väylä näkyvyyden lisäämisessä. ”Kun olemme kampanjoineet somessa, olemme saaneet uusia kävijöitä”, Maria iloitsee. Myös Museokortti on merkittävä tekijä: monet tarkistavat, mihin kohteeseen kortti oikeuttaa pääsyn, ja löytävät Casa Haartmanin sitä kautta. Lisäksi yhteistyö muiden museoiden kanssa tuo kävijöitä. ”Ett Hem -museo Turussa suosittelee meitä aina vierailleen, ja me puolestamme kerromme heistä. Yhteismarkkinointi toimii hyvin myös Naantalin museon kanssa”, summaa Maria. Tiedon saaminen kävijöiden paikan päälle löytämisestä on arvokasta. ”Se auttaa markkinoinnin suunnittelussa, kun tiedetään, mikä oikeasti toimii”, Maria sanoo.
Keskustelumme siirtyy museon ylläpitämisen haasteisiin. Ilmastonmuutos on yksi iso tekijä, ja aikaa ei voi pysäyttää. ”Aika syö taloa, ja sille ei voi mitään”, toteaa Maria. Viime vuosina museossa on toteutettu mittavia konservointiprojekteja erityisesti taiteeseen liittyen. Teokset lähetetään yksityisille konservaattorifirmoille Helsinkiin. ”Nyt on kolmas vuosi, kun olemme lähettäneet paperipohjaisia teoksia samalle konservaattorille. Melkein kaikki esillä olevat teokset on konservoitu näiden vuosien aikana, ja se on ollut valtava työ”, Maria kertoo. Tulokset myös näkyvät, sillä paperipohjaiset työt ovat nyt paremmassa kunnossa, niillä on uudet kehykset, UV-lasit ja suoja, joka antaa niille enemmän elinikää. Se on iso helpotus kulttuuriperinnön vaalimisessa.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Yhteistyötä Naantalin Musiikkijuhlien kanssa – Kokeiluja konserteista puutarhasuunnitelmiin
Muutama vuosi sitten Casa Haartmanin salissa järjestettiin Naantalin Musiikkijuhlien konsertteja. Ensimmäisenä vuonna paikalle mahtui kolmisenkymmentä henkeä, mutta tila kävi nopeasti liian ahtaaksi. ”Ensimmäisenä vuonna paikan päällä oli 30 konserttivierasta ja totesimme, että se on liikaa. Toisena vuonna vieraita oli viisi vähemmän, mutta valitettavasti salissa loppui ilma ja vieraiden olo oli epämukava”, Maria kertoo. Tuona helteisenä kesäpäivänä terassin ovia yritettiin pitää auki, mutta juuri silloin naapuri hurautti moottoripyörällä pihasta. ”Se häiritsi tunnelmaa paljon”, Maria toteaa. Myös salin tyhjentäminen oli iso urakka, suuren maton ja huonekalujen siirto ei ole museoesineistölle koskaan hyväksi. Vaikka konsertit olivat sinänsä hieno kokemus, Maria myöntää, ettei tila toiminut konserttisalina. Sen sijaan yhteistyö Naantalin Lasten Musiikkijuhlien kanssa on löytänyt oman muotonsa. ”Lasten museopäivän konsepti toimii täällä hyvin”, Maria kertoo. Myös puutarhan käyttö tapahtumiin on ollut puheissa, mutta se vaatisi vielä paljon suunnittelua, ja museon ydintoiminta on kuitenkin esineistön vaalimisessa.
Lasten museopäivän konsepti toimii täällä hyvin.
Moni voisi kuvitella, että kun työpaikka on näin kaunis ja inspiroiva, olisi ihanaa asua täällä. Maria kuitenkin pudistaa päätään korostaen: ”Siihen pitää vetää selkeä raja, mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, vaikka täällä onkin ihana työskennellä.” Kävijöitä riittää erityisesti heinäkuussa, jolloin museo täyttyy lähes äärimmilleen. Silti joihinkin kuukausiin toivotaan lisää väkeä. ”Kesäkuuhun ja elokuuhun kaivataan lisää kävijöitä, etenkin koulujen alkamisen jälkeen. Viime vuonna huomasimme iloksemme, että molempina kuukausina väkeä kävi enemmän kuin aiemmin.” Aukioloaikaa on myös pidennetty syyskuun alkuun. ”Olemme tuolloin vielä ensimmäisen viikon avoinna. Toivottavasti saamme silloinkin kävijöitä, ja ehkä eurooppalaiset lomailijat löytävät tiensä Naantaliin”, Maria pohtii.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa | Kesäinen arki Casa Haartmanissa – Asiakkaille käyttöön digitaalinen opaskirja
Kesäisin Casa Haartmanissa työskentelee kaksi henkilöä: museoassistentti ja opas, joka kiertää talon eri huoneissa. Maria kertoo, että museoon tulee kesäksi käyttöön digitaalinen opaskirja. ”Sen avulla voimme tarjota asiakkaillemme enemmän sisältöä kuin perinteisellä esitevihkosella, ja idean saimme Ett Hem -museosta, jossa kokeilu toimi hyvin.” Opas tuo käyntiin kuitenkin jotain ainutlaatuista, häneltä voi kysyä mitä tahansa, ja vastaukset saa heti. ”Olemme miettineet myös päivittäin tapahtuvaa yleisöopastusta, mutta emme mainosta sitä näkyvästi, ettei synny ruuhkaa”, Maria kertoo. Tämä on ymmärrettävää, sillä museossa voi olla kerrallaan viisitoista henkilöä.
Kokemuksesta Maria tietää, että pelkkä opastukseen sidottu vierailu ei toimi. ”Parin vuoden ajan tänne pääsi vain opastuksella tiettyyn aikaan, ja jos kävijä ei mahtunutkaan mukaan, se oli ikävää kaikille. Eikä kukaan pidä jonottamisesta, ja meillä ei ole jonotustiloja, joten sateella se tarkoittaa odottelua taivasalla”, Maria selittää. Uusien kokeilujen etuna on, että museo kehittyy ja pysyy kiinnostavana. ”On hienoa, että teillä on joka vuosi jotain uutta. Se sitouttaa kanta-asiakkaitanne ja tuo vaihtelua myös heille, jotka käyvät harvemmin”, tuumin. Maria on samaa mieltä. On hienoa, että vuosittainen kehitystyö pitää museon ihmisten mielessä eri tavalla kuin jos sitä ei tapahtuisi.
Mikään ei ole palkitsevampaa kuin huomata, että vierailija lähtee täältä hyvillä mielin.
Millainen on täydellinen museopäivä Casa Haartmanissa?
Maria kuvailee täydellistä museopäivää Casa Haartmanissa rauhallisen tasapainoiseksi. ”Se on sitä, että tänne tulee kävijöitä tasaisena virtana ja jokaisella on mahdollisuus liikkua huoneissa omaan tahtiin”, hän kertoo. Tärkeää on myös se, että ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita paikasta ja jakavat omia muistojaan tai tarinoitaan museoon liittyen. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin huomata, että vierailija lähtee täältä hyvillä mielin. ”Aika usein kävijä sanoo lähtiessään, että tämä oli hieno kokemus ja että oli ihanaa istua puolisen tuntia huoneessa, vain lueskella ja mietiskellä.”
Totean, että aikuisetkin tarvitsevat hetkiä, jolloin voivat olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, ilman kiirettä, tilassa, joka tuntuu omalta. Maria nyökkää ja lisää: ”On hauska kuulla, kun joku sanoo saaneensa täältä ideoita omaan kotiin. Ja jos joku inspiroituu taiteen tekemiseen, sehän on vain hienoa.” Puhumme myös kulttuurin merkityksestä hyvinvoinnille. Museoiden ja teattereiden kaltaiset paikat antavat mahdollisuuden kokea merkityksellisiä asioita ja pitävät historian elävänä. Kun ymmärtää, miten asiat ovat olleet ennen, ymmärtää usein myös itseään ja maailmaa paremmin.
Museon toiminnan taustalla on paljon työtä. Maria kertoo, että pari kuukautta ennen kauden alkua tunnelma on kiireinen ja joskus jopa hieman paniikinomainen, kun kaikkea valmistellaan. ”Työpäivät ovat pitkiä, mutta kun kävijät muistuttavat, että kaikki on ollut tämän arvoista, se tuntuu todella hyvältä. Teemme kaiken täällä asiakkaitamme varten, ja on ihanaa kuulla, kun joku sanoo: ”Tämä on kyllä tosi kaunis paikka.”
Tuntuu hyvältä ajatella, että omalla vierailullasi jatkat tätä perinnettä ja lisäät oman tarinasi tämän historiallisen kodin seinien sisälle.
Casa Haartman – Hurmaava taitelijakoti Naantalissa kutsuu viihtymään ja vaalimaan kulttuuriperintöä
Axel ja Hedvig Haartmanin kallisarvoisen kulttuuriperinnön jakaminen tuleville polville on meille kaikille suuri vastuu, ja uskon, että he olisivat nauttineet lämpimästä ja syvällisestä keskustelustamme Marian kanssa. Haastattelun aikana meillä vahvistui tunne siitä, miten tämä kotimuseo ei ole vain paikka, jossa esineet ja taide säilyvät, se on myös tila, jossa menneisyys kohtaa nykyisyyden ja ihmiset. Keskustelumme herätti minussa vahvan tunteen siitä, miten tärkeää on antaa tilaa niin historiankertomukselle kuin hiljaisuudelle ja pohdinnalle. Haastattelun jälkeen tuntui, että molemmat saimme tästä hetkestä paljon – inspiraatiota, kunnioitusta ja kiitollisuutta siitä, että tällainen paikka on olemassa.
Casa Haartman kutsuu vierailijansa kokemaan ja tuntemaan talon sekä sen vaiherikkaan historian lämmön. Minulle henkilökohtaisesti oli koskettavaa ymmärtää se, että jokainen kävijä voi löytää täällä oman pienen hetkensä, paikan, jossa voi pysähtyä, hengittää ja antaa ajatusten virrata omaan tahtiin. Tällaisten paikkojen merkitys korostuu yhä kiireisemmässä maailmassa. Tuntuu hyvältä ajatella, että omalla vierailullasi jatkat tätä perinnettä ja lisäät oman tarinasi tämän historiallisen kodin seinien sisälle. Nyt onkin siis sinun aikasi inspiroitua ja lähteä Naantaliin, Casa Haartman odottaa, valmiina avautumaan
kerroksellisuudessaan, joka kuiskaa menneiltä vuosikymmeniltä meille kaikille.
❤️: Pilvi
Follow my blog with Bloglovin
Mikäli rakastat vanhoja esineitä ja persoonallisia kohteita, fiilistele hetki lukemalla artikkelini Kauniita aarteita kotiin Pimeeltä Vintiltä.
