Kaiken se kestää -komediamusikaali parisuhteesta Linnateatterissa, lippu saatu.
Voisi ajatella, että komediamusikaalin tekeminen parisuhteesta on riski. Hersyvistä komedioistaan tunnettu Linnateatteri ja Hämeenlinnan Teatteri eivät onneksi pelkää riskinottoa. Päinvastoin. Ne tarttuvat aiheeseen, joka koskettaa lähes jokaista, ja tuovat parisuhteen näyttämölle komedian ja musiikin kautta, ilman turhaa varovaisuutta.
Mitä voikaan tapahtua, kun kaksi ihmistä haluaa rakkautta, eivätkä heidän toiveensa osu yksiin? Kun tarve läheisyyteen, kosketukseen tai ymmärretyksi tulemiseen kulkee eri tahtia, eri aikaan tai eri muodossa. Tätä kysymystä Kaiken se kestää ei heitä ilmoille liian kevyesti, vaikka kyseessä on komedia. Teos näyttäytyy katsojalle yllättävän tarkkanäköisenä tutkielmana halusta, torjutuksi tulemisen pelosta ja siitä, kuinka vaikeaa omista tarpeista puhuminen voi olla.
Kaiken se kestää -komediamusikaali parisuhteesta –Linnateatterin, Hämeenlinnan Teatterin ja Verkatehtaan yhteistuotanto
On kiinnostavaa, että näin intiimi tarina syntyy kolmen eri toimijan yhteistyönä. Linnateatterin, Hämeenlinnan Teatterin ja Verkatehtaan yhteistuotanto ei ole pelkästään tuotannollinen ratkaisu, vaan myös kannanotto. Se kertoo halusta yhdistää resursseja, osaamista ja yleisöjä, rakentaa siltoja kaupunkien ja taidelaitosten välille. Ja onhan yhteistyössä myös aina jotain samaa kuin parisuhteessa. Se vaatii kompromisseja, kuuntelua ja yhteisen suunnan löytämistä. Kun kolme toimijaa päättää tehdä yhdessä komediamusikaalin ihmissuhteista, syntyy parhaimmillaan laajempi näkökulma kuin yksin tehden.
Teos näyttäytyy katsojalle yllättävän tarkkanäköisenä tutkielmana halusta, torjutuksi tulemisen pelosta ja siitä, kuinka vaikeaa omista tarpeista puhuminen voi olla.
Taiteellisen työryhmän luoma hallittu kokonaisuus syntyy luottamuksesta ja jaetusta näkemyksestä
Kaiken se kestää tuntuu hyvin vahvasti Petja Lähteen näköiseltä teokselta. Hän on sekä kirjoittanut että ohjannut komedian. Hahmojen syvyys ja tunteiden moni-ilmeisyys välittyvät hienovaraisesti arkisten eleiden ja katseiden kautta. Kun tarinaa kuljettaa sama ihminen alusta loppuun, kokonaisuus tuntuu rauhalliselta ja harkitulta, vaikka lavalla herutellaankin komedian keinoin. Katsojana arvostan sitä, että teos ei näyttäydy rönsyilevänä ryöppynä, vaan hallittuna kokonaisuutena. Siinä on selkeä ajatus, jota kohti mennään. Vaikka aihe liikkuu hersyvällä huumorilla parisuhteen kipupisteissä, sävy ei katoa käsistä. Teksti tasapainoilee arjen tunnistettavuuden ja komedian välillä yllättävän luontevasti. Pidin erityisesti siitä, ettei huumori synny hosumisesta tai irtovitseistä. Draaman kaari pysyy koko ajan selkeänä ja ehjänä: kohtaukset rakentuvat toistensa varaan, ja katsoja tietää, missä mennään. Se tuo esitykseen luottamusta ja antaa tilaa sekä naurulle että niille hetkille, jotka osuvat pintaa syvemmälle.
Musiikin takana on Jussi Vahvaselkä ja hän vastaa myös sovituksista. Sävellykset ovat selkeän luonnollisia ja niissä on kauneutta, joka kuljettaa arkista tarinaa ja syventää hahmojen hetkiä. Laulut eivät kuitenkaan ole irrallisia numeroita, vaan ne jatkavat osaltaan keskustelua, jota hahmot eivät osaa, tai uskalla, käydä puhumalla. Näin minä sen ainakin koin. Erityisesti Mä haluun vaan rakastaa resonoi syvällä sisimmässä, ja samaan ytimeen osuu se, miten haitarin sointi tuo tarinaan ripauksen kaihoa, joka ei pyydä sääliä vaan hyväksyntää.
Erityisesti Mä haluun vaan rakastaa resonoi syvällä sisimmässä, ja samaan ytimeen osuu se, miten haitarin sointi tuo tarinaan ripauksen kaihoa, joka ei pyydä sääliä vaan hyväksyntää.
Lavastussuunnittelija Mika Haaranen rakentaa näyttämölle pelkistetyn tilan, joka on ihanan arkinen. Ratkaisuissa on hiottua tarkkuutta ja makuuhuone on oleellinen elementti, joka palvelee tarinaa loistavasti. Turhasta riisutti lava antaa näyttelijöille tilaa hengittää, mikä on tällaisessa ihmissuhdekeskeisessä komediamusikaalissa tärkeää. Taija-Leena Jokilehdon pukusuunnittelu tukee hahmojen identiteettiä. Vaatteet eivät lähtökohtaisesti huuda huomiota, mutta kertovat paljon siitä, keitä nämä ihmiset ovat ja mikä on ominaista heidän luonteelleen. Erityismaininta hauskasta tattiasusta ja machon terapeutti-Karin päheästä farkku-unelmasta. Minna Pilvisen kampaus- ja maskeeraussuunnittelu viimeistelee kokonaisuuden luonnollisesti. Ilmeet pysyvät tunnistettavan uskottavina, se on tärkeää esityksessä, jossa katsojan halutaan samaistuvan.
Heikki ja Kaisa Hela. Kuva Nestori Kyyrä.
Näyttelijät luovat lavalla tunnistettavaa arjen huumoria
Näyttelijöiden välinen vuorovaikutus kantaa ja esityksessä ei nähdä irrallisia roolisuorituksia, vaan neljän ihmisen välistä jatkuvaa reagointia. Heidän välillään on kemiaa, jossa katseet osuvat kohdilleen juuri kuten pitää ja se tekee tilanteista eläviä. Tämä luo komediamusikaalille sen tarvitseman pohjan: nauru syntyy siitä, että jokainen reaktio on totta juuri siinä hetkessä. Nelikko onnistuu kuvaamaan, kuinka fyysinen läheisyys ja emotionaalinen yhteys eivät aina kulje käsi kädessä. Ja kuinka vaikeaa on sanoittaa se ääneen ilman, että toinen kokee tulleensa hylätyksi. Nauru syntyy siitä, että tunnistan tilanteet. Sen hetken, kun toinen ojentaa kätensä väärällä hetkellä tai sen kun toinen tulkitsee hiljaisuuden torjunnaksi.
Sienimetsässä viihtyvällä miehellä seksulipuuhat eivät ole mielessä ensimmäisinä, ja juuri tuo viaton etäisyys tekee Heikki Helan Joonasta koskettavan.
Heikki Hela ja Severi Saarinen. Kuva Nestori Kyyrä.
Heikki Hela tuo Joonan rooliin samaan aikaan lempeyttä ja epävarmuutta. Hänen hahmonsa on mies, joka ei löydä oikeita sanoja, mutta yrittää silti. Helan esittämä Joona on hissukka, hyvää tarkoittava puoliso, jolle arki ja huolenpito ovat luontevampia tapoja rakastaa kuin intohimon näyttäminen. Tällä sienimetsässä viihtyvällä miehellä seksulipuuhat eivät ole mielessä ensimmäisinä, ja juuri tuo viaton etäisyys tekee hahmosta koskettavan. Lopulta Joonasta löytyy myös munaa: silloin, kun hänen reviirilleen astuu avoimen suhteen kokeilusta toinen mies, Kari. Mustasukkaisuus ei kuitenkaan purkaudu suurina eleinä, vaan pieninä, yllättävinä vastareaktioina, hetkinä, joissa hän huomaa, että halu ja omistamisen tunne eivät ole hänellekään vieraita, ne ovat vain olleet huolellisesti piilossa.
Kaisa Hela tuo hahmonsa Jaanan esitykseen terävää rehellisyyttä: kuinka kauan puolisoaan voi ymmärtää, ennen kuin alkaa kadota itse.
Kaisa Hela. Kuva Nestori Kyyrä.
Hahmot ovat samaistuttavia ja karikatyyrit herkullisen ylikorostettuja
Kaisa Hela tekee Jaanasta naisen, jonka sisäinen turhautuminen on koko ajan läsnä. Sanavalmis ja tarkkanäköinen nainen osaa sanoittaa tunteensa, ja juuri siksi hiljaisuus makuuhuoneessa painaa häntä erityisen paljon. Kun pitkässä parisuhteessa intiimiys voi kutistua kerran kuukaudessa tapahtuvaan rutiiniin, kaipuu ei katoa, se kasvaa. Jaana ei halua rikkoa, satuttaa tai provosoida; hän rakastaa miestään vilpittömästi, mutta pelkkä arki ei vain riitä. Helan tulkinnassa ristiriita on kirkas: nainen haluaa enemmän kosketusta, vastakaikua ja tunnetta siitä, että hänet nähdään yhä ensisijaisesti naisena, ei vain puolisona.
Katsojana ajattelin myös, että Jaana ei ole katkera, hän on väsynyt. Väsynyt odottamaan, avaamaan keskustelua seksistä yhä uudelleen, ja ennen kaikkea lopen kyllästynyt olemaan se, joka sanoittaa aina kaiken. Hahmo tuo esitykseen terävää rehellisyyttä: kuinka kauan sitä oikein voi ymmärtää toista, ennen kuin alkaa kadottaa itseään? Tässä Hela on vahvimmillaan. Hän ei tee Jaanasta vaativaa tai kohtuutonta, vaan erittäin inhimillisen. Naisen, joka rakastaa, mutta haluaisi tulla rakastetuksi myös tavalla, joka tuntuu kehossa asti.
Terapeutti-Kari on itsevarma machomies, joka vaikuttaa tietävän, tai ainakin luulee tietävänsä, kaiken, mitä muiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan. Severi Saarisen tulkinnassa hahmo on juuri oikealla tavalla yliampuva.
Severi Saarinen ja Heikki Hela. Kuva Nestori Kyyrä.
Kaiken se kestää -komediamusikaali parisuhteesta kukkii liioittelun ja tunnistettavuuden rajapinnassa
Severi Saarinen on lieksalainen harrastajanäyttelijä, joka loistaa ilmiömäisen terapeutti-Karin roolissa. Joona ja Jaana päättävät mennä juttelemaan parisuhteestaan ammattilaiselle, mutta tilanne lähteekin odottamattomasti käsistä. Ratkaisukeskeinen Kari laittaa itsensä likoon, kun pari alkaa pohtia avointa suhdetta pelastamaan liittonsa. Näyttämöllä Kari on itsevarma machomies, joka vaikuttaa tietävän, tai ainakin luulee tietävänsä, kaiken, mitä muiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan. Saarisen tulkinnassa hahmo on juuri oikealla tavalla yliampuva ja silti niin kovin inhimillinen.
Komediallinen tarkkuus on sujuvaa ja ajoitus osuu kohdalleen kerta toisensa jälkeen. Saarinen osaa lukea vastanäyttelijöitään herkästi ja hyödyntää tilanteiden pienetkin muutokset. Hänen Karinsa ei ole pelkkä karikatyyri, vaan hahmo, joka pakottaa katsojan miettimään, missä kulkee avun, vallan ja oman edun tavoittelun raja.
Maija Lang astuu lavalle kolmantena pyöränä ja Joonan mielitiettynä, sillä välin kun Jaana vamppaa Karin.
Maija Lang ja Heikki Hela. Kuva Nestori Kyyrä.
Näytelmän dramaturgina nähtävä Maija Lang astuu lavalle kolmantena pyöränä ja Joonan mielitiettynä, sillä välin kun Jaana vamppaa Karin. Lang rakentaa hahmostaan moniulotteisen, jossa herkkyys ja päättäväisyys kulkevat rinnakkain, vaikka välillä tuntuu, että hänen rauhallinen olemuksensa taiteilee jatkuvasti pienen sisäisen ristiriidan kanssa. Samalla, kun hän on mukana tarinassa dramaturgina, Lang tuo lavalle myös näkökulman siitä, kuinka tarina rakentuu, ja kuinka vaikeaa on pysyä omassa roolissaan, kun tunteet astuvat kuvaan.
Kaiken se kestää -komediamusikaali parisuhteesta uskaltaa puhua aiheesta, joka monelle on kaikkea muuta kuin kevyt
Heikki ja Kaisa Hela. Kuva Nestori Kyyrä.
Parisuhteen kipupisteet ja väärinymmärrykset tulevat täynnä elämänmakua olevassa Kaiken se kestää -komediamusikaalissa esiin yhtä aitoina kuin arjessa. Lavalla on tilaa ihmisille ja heidän tunteilleen. Arkinen lavastus, huolellinen pukusuunnittelu ja musiikki antavat hahmojen rakentamiselle tilaa, mikä luo tarinasta tunnistettavan. Hahmojen reaktiot tuntuvat luonnollisilta, eikä niissä haittaa turha liioittelukaan. Komiikka syntyy tilanteiden sisäisestä jännitteestä, ei päälle liimatusta huumorista, ja siksi nauru on samaan aikaan vapauttavaa ja lohdullista.
Ja kukapa meistä ei haluaisi vaan rakastaa ja löytää sitä oikeaa, hinnalla millä hyvänsä. Ajatus tästä on yhtä aikaa vilpitön, epätoivoinen ja huvittava, ja juuri siihen esitys iskee. Se naurattaa ensin, mutta jättää naurun alle pienen piston. On hienoa, että kepeä ja viihdyttävä esitys kuvaa rehellisesti rakkautta, läheisyyden kaipuuta, halua ja torjutuksi tulemisen pelkoa, ilman sääliä tai syyllistämistä. Kohtauksissa komedia syntyy juuri siitä, kuinka vakavasti hahmot ottavat omat tunteensa, samalla kun katsoja näkee ristiriidat ja tutun, inhimillisen kaipauksen tulla rakastetuksi.
❤️: Pilvi
Kaiken se kestää – Parisuhde ilman seksiä on kuin uima-allas ilman vettä -musikaalikomedia Hämeenlinnan Teatterissa 10.4. asti ja Linnateatterissa 23.4.2026 asti.
Mikäli kaipaat lisää luettavaa komedian konkareista, lue Haastattelussa Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha – Olipa kerran: Kalevala
Artikkelikuva: Maija Lang, Heikki Hela, Severi Saarinen ja Kaisa Hela. Kuva Nestori Kyyrä.
Follow my blog with Bloglovin
