Kahdeksan unohtumatonta vuotta Naantalin Matkailussa | Miltä näytti työrupeamani aurinkokaupungissa elokuusta 2009 joulukuuhun 2017?
Elokuun 17. päivä 2009 on jäänyt pysyvästi mieleeni: se oli ensimmäinen työpäivä elämäni ensimmäisessä vakituisessa työssä, ja vielä Naantalissa, kaupungissa, johon minulla on kaukaisia sukujuuriakin. Aamuvarhain jätin auton Kuparivuoren parkkipaikalle ja kävelin kohti vanhan kaupungin rantaa. Päivä enteili sadetta, mutta rinnassani kupli onni, sillä olin saanut työpaikan, joka tuntui heti oikealta.
Kaikki alkoi paljon aiemmin Loimaalla, kun työskentelin hankesihteerinä Vihreän Kolmion matkailualueella. Olin käymässä Loimaan Lehdessä, sillä työn alla oli alueen matkailukartta seuraavalle vuodelle. Lämpimän kesäpäivän keskelle osui puhelu, jonka muistan edelleen kuin eilisen päivän: Naantalin Matkailu Oy:n Tarja Rautiainen soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut tekemään töitä Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Tämä soitto tuntui ihanalta, sillä olin hakenut tuota nimenomaista paikkaa muutamaa vuotta aiemmin. Vastasin siis innoissani “totta kai olen”, ja pian tämän jälkeen kävin kahdessa työhaastattelussa, ensimmäisessä Raision Kauppakeskus Myllyssä ja toisessa Kaivotorin toimistolla.
Sen jälkeen seurasi jännittäviä odotuksen päiviä. Lopulta, heinäkuun puolivälissä, kännykkäni soi ollessani Kupittaan Citymarketin parkkipaikalla. Tarja soitti ilouutisen ja kertoi, että minut oli valittu Naantalin Matkailun myyntisihteeriksi. Se hetki on yhä kirkkaana mielessäni: Mikan Kanadassa asunut serkku Lisa oli käymässä Suomessa ja hän näki ilmeestäni, että jotain merkittävää tapahtui. Juhlistimme uutista omalla tavallamme, ostimme herneitä ja menimme Ruissalon Kuuvan kallioille nauttimaan kesästä ja siitä, että elämäni oli juuri ottanut uuden suunnan.
Sitten saapui elokuun seitsemästoista päivä. Tuntui hyvältä jättää auto Kuparivuoren parkkipaikalle ja kävellä siitä vanhan kaupungin rannassa sijaitsevaan Tuulensuojaan. Se siis oli toimistomme hurmaava nimi. Rinnassa läikähteli onni ja vaikka päivä enteili sadetta olin äärimmäisen iloinen. Ensimmäiset viikot olivat intensiivistä uuden opettelua: toimiston arkea, asiakaspalvelua ja kumppaniverkostoon tutustumista. Kaikki oli kiinnostavaa ja tuntui hienolta voida hyödyntää Turun matkailuneuvonnassa opittua.
Loppukesän ilta Pirjon Yläneen mökillä Turku Touringin ladyporukassa – näiltä upeilta naisilta sain vuosien varrella imeä itseeni kotimaan matkailun hiljaista tietoa, sellaista, jota ei kirjoista opi.
Syyskuussa pääsin tositoimiin, kun edessä oli urani ensimmäinen Ykkösmedian järjestämä Suoma-kiertue eli ryhmämatkojen järjestäjille suunnattu kiertävä myyntitapahtuma. Reitti vei Vaasaan, Poriin ja Helsinkiin, ja tuolla matkalla opin muun muassa, kuinka laaja ja verkottunut Suomen matkailukenttä onkaan. Uran alkuun mahtui myös useita koulutuksia, joista erityisesti mieleeni jäi Naantalin Kylpylässä saatu perehdytys sosiaalisen median saloihin, aihe, josta tuli myöhemmin iso osa oman työni kehitystä.
Loppuvuosi kului vahvasti kiinni Naantalin matkailun arjessa: myyntityötä tehden ja kaupungin rytmiä omaksuen. Vuoden vaihteen lähestyessä tuntui jo siltä, että olin löytänyt paikan, joka sopi minulle täydellisesti, ja että tästä alkaisi pidempi matkani matkailualan ammattilaisena.
Tarja soitti ilouutisen ja kertoi, että minut oli valittu Naantalin Matkailun myyntisihteeriksi. Se hetki on yhä kirkkaana mielessäni.
2010 opin sanoittamaan Naantalia tavalla, joka tuntui omalta
Tammikuussa sain markkinoida Naantalia ensimmäistä kertaa legendaarisilla Matkamessuilla. Muistan sen tunteen: messuhallin kuhinan, esitteiden kahinan ja sen vatsanpohjassa kuplivan ylpeyden, kun sain kertoa ihmisille aurinkokaupungista. Sain tuolloin myös kasvoni Turun Sanomiin, yhdessä Kikka Malmströmin ja Matti Rantasen kanssa. Kuva oli otettu messuosastolla Muumitalon edustalla, siinä me nuoret sitten Naantalia edustimme ja hymyt olivat herkässä.
Maailma ympärillä oli muutoksessa. Sosiaalinen media oli vasta muotoutumassa osaksi matkailumarkkinointia ja matkailussa alettiin puhua yhä enemmän elämyksistä, aitoudesta ja tarinoiden merkityksestä. Euroopassa kaupungit verkostoituivat, ja omaan työhöni tulivat mukaan European Cities Marketing -tapahtumat sekä Venemessut Helsingissä. Tuntui hienolta olla osa jotain suurempaa, kaupunkien välistä keskustelua ja yhteistä suuntaa.
Kesä oli täynnä ihania pieniä hetkiä, joista Naantalin lumo rakentuu. Kuuntelin Positiivareiden Juhani Töytäriä, söin Uuden Killan parasta Naantali-salaattia ja istuin Emma Teatterissa katsomassa Noin 7 veljestä neljän miehen voimalla. Samana kesänä istuin myös ensimmäistä kertaa klassisen musiikin konsertissa, kiitos Tiina Tunturi, Naantalin Musiikkijuhlat ja Korean Chamber Orchestra. Se avasi minulle oven aivan uuteen maailmaan, joka sittemmin jäi rikastuttamaan elämääni.
Tuntui hienolta olla osa jotain suurempaa, kaupunkien välistä keskustelua ja yhteistä suuntaa.
Kesä, joka tallentui kuviksi ja muistoiksi
Heinäkuussa lisäsin Facebookiin ensimmäisiä työssä ottamiani kuvia. Naantalin Aurinkoisista Sukkamatameista nappaamani kuva oli ahkerassa käytössä markkinoinnissamme. Unikeonpäivillä oli paljon väkeä ja meri kimmelsi, kun Heikki Routamaa molskahti mereen aamuseitsemältä. Silloin en vielä tiennyt, että nämä kuvat ja hetket jäisivät aikakapseleiksi, joihin palaisin vielä kuudentoista vuoden jälkeen.
Elokuun lopulla syntyi uusi perinne työkaverini Jaana Vainion kanssa: tyrnimarjataivaassa käyminen, kiitos aurinkokaupungin kulttuurivaikuttaja Leena Mattila, että saimme viettää monta ihanaa hetkeä mökilläsi. Syksyllä Suoma-kiertue vei Helsinkiin, Jyväskylään, Kuopioon ja Kouvolaan. Oli palkitsevaa tehdä ryhmäkauppaa ja kertoa Naantalin upeista kohteista yhdistysten matkavastaaville, liikennöitsijöille ja yritysten edustajille. Muistan myös Uudenkaupungin Senioritempauksen ja sen, miten hyvältä tuntui, kun Naantali herätti kiinnostusta.
Vuoden varrelle mahtui myös ihastuminen vastikään avattuun Living Deauvilleen, hurmaavaan putiikkiin kaikille kodinsisustajille, jota iloiset Niina ja Suvi Tikanmäki edelleen pyörittävät. Marraskuussa otimme askeleen lähemmäs joulua Naantalin Pikkujoulumarkkinoilla, jotka viime vuosina löysivät pysyvän paikkansa Naantalin Kylpylän edustalta. Joulukuussa tilasimme töihin järjestelmäkameran ja sain joululahjaksi pokkarikameran, (Canon PowerShot SX210 IS), jossa oli mieletön zoom. Se tuntui jotenkin myös symboliselta: katse tarkentui, ja sain tallentaa Naantalia yhä paremmin.
Muumimaailman Taikatalvessa ja kesän taikapilvikarkeloissa tunnelma oli aina maaginen.
2011 oli kulttuurin ja kohtaamisten vuosi
Vuonna 2011 Varsinais-Suomessa elettiin erityisessä valossa, kun Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja se näkyi ja tuntui myös Naantalissa, jossa tapahtumiin lähdettiin uteliaina ja kohtaamisista tuli tavallista merkityksellisempiä.
Tammikuussa olin Matkamessuilla ei-niin-mukava kauluspaita päällä, Niiskuneiti ja Pikku Myy seurana. Naantalia oli helppo myydä, ja ryhmäkauppaa tehtiin kasvotusten. Muistan erityisesti yhden liikennöitsijän, joka varasi Kultarannan opastukset vuosiksi eteenpäin, aina messuilla Helsingissä. Ei soittoja, ei sähköposteja. Tavattiin, sovittiin ja luotettiin. Ja se toimi.
Vuoden varrelle mahtui paljon merkityksellisiä hetkiä. Kummityttö Venlan kanssa kävin Muumimaailman Taikatalvessa, vierailin Henri Nevarin hurmaavassa Wanha Naantali Kaupassa ja olin Venemessuilla Helsingissä, jossa tein Naantalin kevään aloitustapahtumaa tunnetuksi. Talvinen markkinointikuvani voitti Comma Groupin LomaSuomalaisen talvikuvakisan, kiitos somen voima. Palkintomatka suuntautui myöhemmin lomalle Himokselle, ja saamani hissiliput lahjoitin eteenpäin. Se tuntui oikealta tavalta kiittää kuvaani äänestäneitä.
Kevään myötä Naantali heräsi eloon. Kävin pitsalla Luostarin puutarhassa ja osallistuin Lippupisteen koulutukseen isolla kirkolla. Yhdessä Kultaranta Resortin, Naantalin oppaiden ja matkailun väen kanssa avasimme Pirtua saaristosta -näyttelyn Resortin vanhassa päärakennuksessa. Avajaisissa trokaria esitti legendaarinen Juha Veijonen.
Kesä, jolloin kaupunki eli ja hengitti kulttuuria
Kesä toi tullessaan yllätyksiä ja vilskettä. Heinäkuun 23. päivänä Tullikatu tulvi rankkasateen seurauksena. Muumimaailman taikapilvikarkeloissa tunnelma oli silti taianomainen. Muistan myös sen hetken, jolloin otimme Taneli Mäkelältä vastaan satamamaksun ja neuvoimme minigolf-paikkoja. Merimaskussa koimme muinaistulet ja Viikinkimarkkinat, ja oma minilomani kului Pikku-Lintulassa, aivan vanhan kaupungin kupeessa. Lämmin kiitos Pentti-Oskari ja Marja Kankaalle siitä, että saimme vuosikausia välittää pieteetillä remontoituja ja kerrassaan ihastuttavia Lintulan Pikkukoteja.
Vuosi sisälsi myös syksyisen Senioritempauksen Kankaisten Kartanossa, pohjoisen Suoma-kiertueen Oulussa, Kuopiossa, Kotkassa ja Helsingissä sekä benchmarking-matkan Saariston Rengastiellä. Tampereen Seniorimessut ja Improvisäätiöteatteri Naantalin Kylpylässä täydensivät kokonaisuutta.
Vuosi päättyi perinteiseen joululounaaseen Ravintola Pohjakulmassa. Kiitos yhteisistä vuosista Marjut Kyyrö ja Stefan Siljamäki. Teille oli ihana tuoda ryhmiä herkuttelemaan. Joulukuussa Naantalin oppaille myönnettiin Rannikkoseudun Antti -tunnustus. Kulttuurin parista mieleen jäivät erityksesti Åbo Svenska Teaterin Les Misérables ja Logomossa kokemani Eerik XIV -ooppera, jossa Eerikin roolin tulkitsi Charlotte Hellekant. Muistan miettineeni katsomossa, miten hienoa kulttuurin voima on.
Huhtikuun alussa Wanha Naantali Kauppa avasi pienen Titanic-aiheisen näyttelyn. Henri Nevari keksi taas jotain täysin omaa ja ihanaa Naantaliin.
2012 Naantali kulki mukana pienissä hetkissä, aina junapuheista risteilyihin s/s Ukkopekalla
Vuosi 2012 alkoi perinteisesti Matkamessuilta. Viikon mittaan tapasin uusia asiakkaita, kävin mieleenpainuvia keskusteluja ja sain uusia syitä kertoa, miksi Naantaliin kannattaa matkustaa. Meet Finlandissa tapasin kansainvälisiä matkanjärjestäjiä ja huomasin, että Naantali herätti kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Kevättalveen mahtuivat Merimessut Silja Europalla ja Venemessut Helsingissä. Helmikuussa uutisoitiin Whitney Houstonin kuolemasta, se kosketti yllättävän syvältä. Jotkut uutiset jäävät vuosiin kiinni.
Huhtikuun alussa Wanha Naantali Kauppa avasi pienen Titanic-aiheisen näyttelyn. Henri Nevari keksi taas jotain täysin omaa ja ihanaa Naantaliin. Vitriineissä oli esineitä, joilla oli yhteys itse laivaan ja elokuvaan, jossa Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet näyttelivät. Mika osti minulle kaupasta Pearl of the Ocean -korun, joka on yhä käytössä, pieni, mutta merkityksellinen muisto tuosta keväästä.
Maaliskuussa olin Tampereella ja markkinoin aurinkokaupunkia neljällesadalle yritysten ja yhdistysten matkavastaavaalle. Huhtikuussa muutimme omakotitaloon Vahdolle, ja elämä asettui taas uuteen rytmiin. Toukokuu oli täynnä kohtaamisia matkailualan ammattilaisten kesken. Muum muassa MEKin matkailuiltapäivä vei Helsingissä, Midnight Sun Workshop Vierumäelle. Kesällä minilomailin Naantalissa ja teki hyvää huomata, että oma työympäristö osasi toimia myös levon ja virkistyksen paikkana.
Syksy toi tullessaan risteilyn s/s Ukkopekalla Loistokarin saarelle ja Suoman ryhmämyyntikiertueen Kuopioon, Jyväskylään ja Kouvolaan. Pidin myös ”ensimmäisen varsinaisen myyntipuheeni” junassa Pieksämäen ja Kuopion välillä. Tuusniemen historian opettaja Kirsti lupasi tulla Naantaliin ja koittaa saada oppilaatkin mukaan. Yhteinen tanhuharrastus yhdisti heti. Ihan huikea tuttavuus.
Lokakuussa esittelin Helsingissä yritys- ja yhdistysväelle Naantalin kokous- ja oheisohjelmapaketteja. Kokous Naantalissa on todellinen irtiotto -slogan komeili esitteessä, jonka kanteen pääsivät Pia Teissala ja Tuomas Levanto. Marraskuussa opintomatka vei Kemiönsaarelle, Storfinnhova gårdiin ja Söderlångvikin museoon. Vuoden Naantalin positiivisimmaksi valittiin Henri Nevari, eikä valinta olisi voinut osua oikeampaan. Vuosi päättyi perinteiseen kuusenhakuun Taattisten tilan metsästä, kiitos Karin ja Markku Aaltonen.
Juuri ennen messuja saimme vihdoin käyttöön hartaasti valmistellun online-varausjärjestelmä, jonka ”koodaamiset” ja backoffice-työt kuuluivat työnkuvaani.
2013 – Online-aikakauden alku ja tapahtumarikas matkailuvuosi
Vuosi alkoi tuttuun tapaan Helsingin Matkamessujen osastolla 6 m 101. Juuri ennen messuja saimme vihdoin käyttöön hartaasti valmistellun online-varausjärjestelmä, jonka ”koodaamiset” ja backoffice-työt kuuluivat työnkuvaani. Tämä oli iso kehitysloikka aikaan, jolloin majoitusvaraukset merkittiin käsin mapissa olleeseen kalenteriin. Messujen jälkeen ihmeteltiin Naantalin Hovin paloa, ja siitä kyseltiin myös isolla kirkolla järjestetyillä Venemessuilla. Moni veneilijä haikaili myös Naantalin läppäsillan perään. Ystävänpäivänä vierailin Muumimaailman Taikatalvessa.
Alkuvuoteen mahtui myös Suoman ryhmämyyntikiertue Turussa, Lahdessa ja Tampereella, ja kevättalven lopulla, 30.3. avattiin Putiikki Roosa Naantalin pittoreskiin vanhaan kaupunkiin. Kirsin luona on tullutkin käytyä ostoksilla ja verkkokauppakin toimii edelleen moitteetta, sillä tuotteet voi näppärästi noutaa putiikilta. Keväällä myin ryhmämatkoja mm. Viking Gracella ja edustin Kongressimessuilla, jonne Lilja Ahtiainen leipoi Naantalin Piparkakkoja. Toukokuussa juhlistimme Höyrylaiva s/s Ukkopekan 75 vuotisjuhlakirjaa Airistolla, ja Emma Teatterissa koin Vetämättömät – balladi villistä Länsi-Suomesta, jossa näyttelivät Linnateatterin huikeat Miska Kaukonen, Sarina Röhr, Santtu Karvonen ja Jussi Lampi.
Kesälomaa ja juhannusta vietin pitkästä aikaa kotimaassa: lounastin Kultaranta Resortissa, kuuntelin kesävesperin treenejä naapurissa Vahdolla (Teemu Luotohaara soitti vesperiä kesällä Naantalin kirkon tornista), ja heinäkuussa herkuttelin Pohjakulmassa. Unikeonpäivänä Valtakunnan Viralliseksi Unikeoksi™ kastettiin Naantalin oppaiden puheenjohtaja Hanne-Leena Laihonen. Kesällä kuvattiin Risto Räppääjä ja liukas Lennart -elokuvaa, ja sen katselu ilahduttaa yhä tuttujen maisemien takia.
Perinteinen elokuinen miniloma aurinkokaupungissa piti sisällään charter-risteilyn, Uuden Killan herkkuja ja ystävien seuraa. Yrittäjäpäivän Brändää ja tee bisnestä -seminaari Arkenilla oli inspiroiva kokonaisuus, jossa puhujina loistivat Lisa Sounio, Juuso Enala ja Janne Loiske. Illasta innostuneena ostin Lisa Sounion kirjan Brändikäs.
Syksy, työmatkojen ja uuden oppimisen aikaa
Syksyllä Suoma-kiertue vei Ouluun, Kuopioon, Joensuuhun ja Lappeenrantaan, ja matkustin työn puolesta niin paljon, että matkalaukku tuntui pysyvän jatkuvasti pakattuna. Lokakuussa oli murhetta, sillä Seikkailupuiston leikkipaikka purettiin – tilanne harmitti, koska se olisi ollut pelastettavissa. Marraskuun työmatkat sujuivat Muumilaakson marraskuu -cd:n säestyksellä. Emma Teatteri valitsi uudeksi kumppanikseen Rakastajat-teatterin kesästä 2014 alkaen. Samaan aikaan kaikki kohisivat Cheekin stadionuutisesta, johon liittyen Perjantaikokki Petri Holmenin blogiartikkeli muistutti ansiokkaasti myynnin ja markkinoinnin tärkeydestä.
Joulukuussa pääsin ikimuistoiselle opintomatkalle Hampuriin, Schweriniin, Lyypekkiin ja Travemündeen, se oli täydellinen lopetus tiiviille ja tapahtumarikkaalle matkailuvuodelle. Mukana järjestelyissä olivat Deutsche Zentrale für Tourismus, DZT eli Saksan Matkailutoimiston Mikaela Jaanti (hänen ihanaa taidetta voit hankkia ja katsoa: colourspotted.com), Finnlinesin Marianne Sinkkonen ja Matka-Launokorven Kaisa Launokorpi.
Asiakkaalta pitää aina muistaa kysyä kaupan klousaamista, se on myyjän tehtävä. On turha sanoa, että asiakkaasta ei ole kuulunut mitään.
2014 toi mukanaan muutoksia, oivalluksia ja elämänmittaisia muistoja
Vuosi 2014 oli monella tapaa muutosten vuosi. Kymmenen menestyksekkään toimintavuoden jälkeen Sunborn Princess -laivahotelli siirtyi Naantalista Lontooseen, Royal Victoria Dockiin. Se tuntui jo silloin haikealta, ja tuntuu edelleen. Kävin Porissa markkinoimassa Naantalia ja samalla mukana viemässä kaupunkia eteenpäin myös digitaalisesti, kun Naantalin Matkailun uudistetut verkkosivut julkaistiin.
Yksi vuoden ikimuistoisimmista hetkistä oli Emma Gaala ja meet & greet Jenni Vartiaisen ja Cheekin kanssa. Kiitos ystäväni ja matkailun aikainen kollegani Mirka Korpiranta, tuo päivä on painunut mieleeni ikuisesti. Huhtikuussa osallistuin Tuija Rummukaisen vetämään Huippumyyjä-koulutukseen Kultaranta Resortissa. Yksi lause jäi erityisesti mieleen: “Onko tämä tarjous hyvä tällaisenaan vai haluatko muokata sitä?” Asiakkaalta pitää aina muistaa kysyä kaupan klousaamista, se on myyjän tehtävä. On turha sanoa, että asiakkaasta ei ole kuulunut mitään. Tuo lause kulkee mukanani edelleen ja se on yllättävän käyttökelpoinen reilun kymmenen vuoden jälkeenkin.
Keväällä tutustuimme oppaiden kanssa Kultarannan puutarhaan ja hioimme kierrosta kesän opastuksia varten. Toukokuun lopulla ilmestyi kesän Naantali News, ja työporukalla käytiin tutustumassa Naantalin Venetaksin m/s Signe-Mariaan. Aurinkokaupunki oli kaunis myös harmaana päivänä. Birgitan yö Unnan ja Joonaksen kanssa jatkui ihanana perinteenä. Naantalin Teatterilla oli hauskaa ohjelmaa Itsenäisyydenpuistossa.
Syyskuu oli elämässäni suuri käännekohta: menimme Mikan kanssa naimisiin ja karkasimme Kreikkaan, Telendoksen saarelle. Työ ja arki jäivät hetkeksi taakse, ja maailma asettui toisenlaiseen mittakaavaan.
Kesällä Taattisten tilalla Merimaskussa kuvattiin Johanna Vuoksenmaan Viikossa aikuiseksi. Karin Aaltonen kertoi kuvauksista videolla Facebookissa, ja taas tuntui siltä, että Naantali oli luontevasti osa kulttuuria ja tarinoita. Ryhmä- ja kokouskauppaa edistin Tampere-talolla ja Scandic Grand Marinassa Helsingissä.
Syksy – elämän suuria käännekohtia ja unohtumattomia hetkiä
Syyskuu oli elämässäni suuri käännekohta: menimme Mikan kanssa naimisiin ja karkasimme Kreikkaan, Telendoksen saarelle. Työ ja arki jäivät hetkeksi taakse, ja maailma asettui toisenlaiseen mittakaavaan. Vuoden aikana ehdin myös RYMY-ryhmämyyntipäiville Holiday Club Saimaalle. 22 tapaamista vartin välein oli intensiivinen kokemus, mutta parhaita olivat kuitenkin ne hetket, joita ei oltu aikataulutettu. Paluujunassa istuin vahingossa väärälle puolelle käytävää ja päädyin juttelemaan kolmen ihanan naisen kanssa, matkalla kohti Turun satamaa. Keskustelun lomassa myin heille, huomaamattani, Naantalia ja pyysin laittamaan viestiä, kun seuraavan irtioton aika koittaa. Täytyy sanoa, että tällaiset yllätyskohtaamiset olivat työni suolaa.
Vuoteen mahtui hieno uutinen: Timo Koivusalon ohjaama Risto Räppääjä ja Liukas Lennart voitti Schlingelin kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvafestivaalin parhaan eurooppalaisen lastenelokuvan palkinnon. Lisäksi Kultaranta Resortin ja Turun Aikuiskoulutuskeskuksen matkailu- ja luonnonvara-alan opiskelijoiden yhteistyönä toteutettu ulkoilureitistö Kultaranta Kuru avattiin Naantalin Luonnonmaalle. Loppuvuodesta kävin opintomatkalla Kapellskärissä ja Norrtäljessä.
Ruotsiksi puhuminen jännitti, mutta kun kerroin Pirtukuninkaat-retkestä ja siitä, mitä “kova tee” oikein tarkoittaa, koko auditorion väki repesi nauruun.
2015 oli täynnä kohtaamisia, jotka jäivät sydämeen
Vuosi 2015 alkoi hieman tavallista jännittävämmissä merkeissä. Lensin Tukholmaan, josta lähdin Viking Cinderellalla järjestettyyn Reseträff-tapahtumaan, joka kulki risteillen Tukholmasta Maarianhaminaan ja takaisin, kaksi kertaa peräkkäin. Markkinoin muiden alueen yritysten kanssa Naantalia Tukholman seudun eläkeläisille. Muistan erityisesti sen hetken, kun seisoin lavalla headset päässäni ja esittelin retkitarjontaa ruotsiksi täyden auditorion edessä. Jännitti, mutta kun kerroin Pirtukuninkaat-retkestä ja siitä, mitä “kova tee” oikein tarkoittaa, sali repesi nauruun. Silloin tiesin, että viesti meni perille.
Vuoden aikana luin pari ammattikirjaa, jotka jäivät mieleen: Petri Parvisen Myyntipsykologia – näin meille myydään sekä Anne Kalliomäen Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka. Niiden ajatukset kulkivat mukana työssä yllättävän usein. Kevättalveen mahtui myös elokuvia ja pieniä hengähdyshetkiä. Kävin katsomassa Risto Räppääjä ja Sevillan Saituri -elokuvan Naantalin Kylpylässä ja jäin samalla minilomalle nauttimaan poreista. Johanna Vuoksenmaan Viikossa aikuiseksi tuli teattereihin, ja pitihän sekin käydä katsomassa, olivathan Taattisten tilan kuvauspaikat kesältä 2014 vielä hyvin muistissa.
Suunnittelimme kesälle mm. Risto Räppääjä -kierroksia ja matkailun arki oli hektistä mitä lähemmäs sesonkia mentiin.
Kesä Naantalissa: työ, tarinat ja odottamattomat hetket
Tässä mää olen -risteilyllä markkinoin Naantalia Maria Weckmannin kanssa, joka edusti Åbo Svenska Teateria. Marian kanssa olemme sittemmin jakaneet messuosaston Turun Kirjamessuilla, aivan ihana saada tehdä edelleen töitä yhdessä.
Toukokuun lopulla kohtasin vihdoin ruotsalaisen eläkeläisryhmän, jolle olin saanut suunnitella ohjelmaa Naantaliin. Tapasin Margaretan ja Curtin seurueineen Amandiksessa yhdessä oppaamme Magnus Sundmanin kanssa. Ryhmä antoi minulle lahjaksi kirjan Mina 40 år för Sverige. Liikutuin saamastani huomiosta. Kesä toi mukanaan lisää ikimuistoisia hetkiä. Muistan edelleen hyvin, kun näin rannassa motoristivaatteisiin pukeutuneen Robinin. Villa Randalassa kuuntelin Sami Saaren musisointia ja Kristian Lakarin Ranskalaiset korot -iltaa. Hanna Pullan pyörittämä paikka oli hurmaava, ja sitä on ollut ikävä. Nykyään kaunis puurakennus on yksityiskoti.
Naantalin taidehuoneella oli Jukka Rintalan näyttely Unelmien matkassa – Flowing with Dreams. Näyttelyn yhteydessä toiminut pop up -myymälä oli liian houkutteleva, ostin itselleni Jukan suunnitteleman bling-bling-rintaneulan. Kesään kuului myös perinteinen miniloma sekä kesäteatteria, Hockey Night, Emma Teatterissa.
Oli mahtavaa keskustella Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin kanssa matkailun ihmeellisestä maailmasta ja heidän Madventures -sarjastaan.
Syksyllä matkailutyö jatkui vauhdikkaana. Senioritempauksessa Paraisilla myin uusia retki- ja kokouspaketteja. Omaa hääpäivää juhlistettiin Herrankukkarossa, josta Fotostrasse teki parikin juttua
Our Summer Days in Herrankukkaro ja Your Winter Adventure Awaits). Scandinavian Travelradion Svante Strömberg vieraili Naantalissa, lämmöllä muistelen hänen hauskaa ja energistä otettaan markkinointiin. Suoma-kiertue vei Lahteen, siellä matkaseurana oli ihana tamperelainen Tuija Helminen.
Vuoden mittaan ehdin käydä myös koulutuksissa: Koodia koodia -koulutus järjestettiin Kristoffer-salissa ja osallistuin siihen ystäväni ja kollegani Johanna Antilan kanssa, RyMy-kiertue vei Tukholmaan Naantalin Kylpylän Marianne Hildenin kanssa ja Comgaten asiakaspäiviltä sain oppia varausjärjestelmän uusiin ominaisuuksiin Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Lippupalvelu muutti nimensä Ticketmasteriksi ja osallistuimme seminaariin yhdessä Tarjan kanssa. Siellä oli mahtavaa keskustella Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin kanssa matkailun ihmeellisestä maailmasta. Turun AKK:ssa Artukaisissa keskustelinpuhuttiin jo digitalisaatiosta – siitä, olimmeko siihen valmiita. Ja olimmehan me!
Helmikuussa Facebook toi käyttöön Reactions-toiminnon, ja yhtäkkiä pelkkä peukku ei enää riittänyt.
2016 – Digitaalinen maailma tukemaan inhimillistä työtä
Vuoden 2016 alussa maailma ympärillä muuttui myös digitaalisesti. Helmikuussa Facebook toi käyttöön Reactions-toiminnon, ja yhtäkkiä pelkkä peukku ei enää riittänyt, ja tunteita pystyi ilmaisemaan monipuolisemmin. Pieni asia, mutta matkailumarkkinoinnissa silläkin oli merkitystä. Ihmiset reagoivat, kommentoivat ja jakoivat enemmän omasta elämästään.
Työmatkat osana arkea ja Naantalin elämyksiä
Kevät kului pitkälti tien päällä. Suoma-kiertue vei Ouluun, Jyväskylään ja Kuopioon. Kun saavuin Ouluun, huomasin Radisson Blu Hotellin pihassa Rami Jaberin kultaisen mersun. Se oli niin näyttävä, että pitihän sitä ikuistaa itsensä sen edessä. Tällaiset pienet hetket jäävät mieleen työmatkoilta yllättävän vahvasti.
Matkailualan verkostoitumisseminaarissa Ruissalon Villa Marjaniemessä oli teemana Sauna from Finland. Oli hienoa huomata, miten suomalaiset vahvuudet – sauna, saaristo ja luonto – kiinnostivat yhä enemmän tuotteistamisessa. Samoihin aikoihin osallistuin Naantalin lukiolla järjestettyyn Kultarannan historiaa käsittelevään luentosarjaan yhdessä ystäväni ja kollegani Dafna Seela-Huhtamäen (SaariTours) kanssa. Luennoilla kuulimme hurmaavaa Naantali-opasta Aava-Leena Kurkea, ja niiden kautta Kultarannan tarina avautui syvemmin.
Unikeonpäivillä esiintyi muun muassa Olli Lindholm, ja kaupungissa oli taas sitä kesän tuttua sykettä, jonka takia niin moni palaa Naantaliin vuosi toisensa jälkeen.
Huhtikuussa elämässä tapahtui myös iso henkilökohtainen muutos: muutin ensimmäiseen omakotitaloon Vahdolle. Samalla hurahdin puutarhahommiin, se oli hyvää vastapainoa matkailutyön vauhdille. Kesällä Naantalissa riitti tuttuun tapaan vilskettä ja vilinää. Amandiksessa myyntiin tullut Risto Räppääjä -vohveli oli niin hyvää, että sen sanottiin suoristavan Nellinkin kiharat. Unikeonpäivillä esiintyi muun muassa Olli Lindholm, ja kaupungissa oli taas sitä kesän tuttua sykettä, jonka takia niin moni palaa Naantaliin vuosi toisensa jälkeen.
Syksyllä Suoma-kiertue vei Turkuun, Tampereelle, Lahteen ja Helsinkiin. Sain jälleen kertoa aurinkokaupungista ja nostaa Naantalia kartalle, se tuntui yhä yhtä tärkeältä kuin urani alkuvuosina. Lokakuun lopulla osallistuin Tarjan huoneesta käsin ensimmäiseen verkkokoulutukseeni, jonka aiheena oli digitalisaatio matkailualalla. Se tuntui silloin vielä hieman uudelta, mutta oli selvää, että ala oli muuttumassa. Vuoden mittaan osallistuin myös useisiin koulutuksiin Googlen ja sosiaalisen median kanavien käytöstä.
Marraskuun lopulla luin Petri Hollmenin ajatuksia hyväntuulisuudesta ja siitä, miten se tarttuu. Ajatus jäi mieleen, ehkä siksi, että matkailutyössäkin sen näki käytännössä joka päivä. Loppuvuodesta uutisoitiin Turkuun suunnitteilla olevasta rinnehissistä. Sittemmin Funikulaarista on tullut koko kansan puheenaihe, vähän muustakin syystä kuin toimivuutensa vuoksi.
Amandiksessa myyntiin tullut Risto Räppääjä -vohveli oli niin hyvää, että sen sanottiin suoristavan Nellinkin kiharat.
2017 – Kahdeksan vuoden jälkeen kiitollisena eteenpäin
Vuosi 2017 alkoi kansainvälisissä tunnelmissa, kun saimme toivottaa Naantaliin tervetulleeksi joukon matkailualan vaikuttajia ympäri maailmaa. Nordic Bloggers’ Experience (NBE) toi Suomeen kymmeniä bloggaajia ja sisällöntuottajia, ja oli hienoa nähdä, miten myös he ihastuivat Naantaliin, vähän kuin minäkin aikanaan. Samalla käynnistettiin Suomi 100 -juhlavuosi Matkamessuilla Helsingissä. Muistan laittaneeni korviini pienet Suomi-korvakorut ja tunteneeni ylpeyttä siitä, mitä kaikkea sain työssäni edustaa. Sain myös lahjaksi Hiljaa virtaa joki -sukukirjan, joka kertoo mm. Naantalin Friisilästä, varhaisesta kantakodistani.
Kevät vei jälleen tien päälle. Suoma-kiertueella kohtasin rakkaita kollegoita ja asiakkaita Jyväskylässä, Lappeenrannassa ja Kuopiossa ja sain tehdä sitä, missä olin eniten kotonani, kohdata ihmisiä ja kertoa Naantalista. Työmatkojen varrelle mahtui myös pieniä, yllättäviä hetkiä, kuten lento Ouluun samalla koneella Dome Karukosken kanssa. Ohikiitävä tilanne, joka jäi silti mieleen.
Naantalissa arki täyttyi kohtaamisista. Sain esitellä kaupunkia vieraille, suunnitella retkiä ja nähdä, miten ihmiset löysivät tänne yhä uudelleen. Oli erityisen merkityksellistä tavata ryhmiä, joiden vierailu oli saanut alkunsa yhdestä kohtaamisesta tai keskustelusta kuukausia aiemmin.
Ihana Didi oli töissä kiireapulaisena. Lämmöllä muistan Matti Vaskelaisen ja Jukka Rintalan suloista koiraa.
Kevääseen mahtui myös kulttuuria. Kävimme oppaiden kanssa tutustumassa Turun linnan Valtapeli-näyttelyyn ja Kultaranta Resortissa vietetty miniloma toi kaivattua rauhaa. Berliinin ITB-messut puolestaan avasivat perspektiiviä, maailma on suuri, mutta samalla oma ”pieni” tekeminen tuntui entistä merkityksellisemmältä. Vanha työkaverini, Jouni Kankaanpää, Turku Touringin ajoilta aloitti Hotelli Palon yrittäjänä.
Toukokuussa elämä pysäytti, kun presidentti Mauno Koivisto siunattiin viimeiselle matkalleen. Lapsuudesta tuttu hahmo ja mummun ja papan ikkunalaudalla seissyt Koivisto-patsas sai yhtäkkiä uuden merkityksen. Muistan ajatelleeni mielessäni: fundeeraa nyt rauhassa.
Kesä oli täynnä sitä samaa taikaa, joka tekee Naantalista Naantalin. Herkkusuille avautui Eriskummallinen kahvila, jossa pääsin tunnelmoimaan muumitarinoiden äärellä. Musiikkijuhlilla sain viettää laatuaikaa äidin kanssa ja illat täyttyivät musiikista, ihmisistä ja pitkään viipyilevästä kesäisestä valosta.
Heinäkuu toi mukanaan loputtomalta tuntuvia kesähetkiä. Porho Bar avattiin Kultaranta Marinassa ja Jukka Puotila oli kesäkiertueella Emma Teatterissa Kailon saarella. Kesään mahtui myös monia avajaisia, Fingerpori -esitys, näyttelyitä sekä kohtaamisia. Päivät saattoivat alkaa Itsenäisyydenpuiston kirpputorilla ja päättyä teatteriin tai meren äärelle. Amandis pääsi maailman parhaine vohveleineen Anna-lehden kymmenen ihanimman kesäkahvilan joukkoon. Yksi ilta äidin kanssa jäi erityisesti mieleen, sillä koimme Röölän Meriteatterin uskomattoman koskettavan ja runollisen esityksen Maailman meri. Tuona iltana ymmärsin vahvasti, miten monella tavalla taide voi koskettaa.
Työt jatkuivat tutulla rytmillä, mutta mukana tuli myös jotain uutta. Louhisaaren kummituskierrokset syntyivät matkailun aloitteesta ja löysivät heti yleisönsä. Haimme Unna Äkäslompolon kanssa Turun Kaupunginteatterin Kotikriitikoiksi ja kuvasimme hakemusvideon teatterin puistikossa, nykyisen Fuugan paikalla. Primadonnat valittiin ensimmäiselle kriitikkokaudelle ja syyskuussa meille avautui uusi näkökulma teatteriin, sen katsomiseen, siitä kirjoittamiseen ja kokemiseen. Kaiken keskelle tuli kuitenkin lokakuussa pysähdys, sillä isäni nukkui ikiuneen. Suru tuli voimalla ja jäi asumaan minuun. Se kulkee mukana edelleen, osana elämääni.
Primadonnat valittiin ensimmäiselle kriitikkokaudelle ja syyskuussa meille avautui uusi näkökulma teatteriin, sen katsomiseen, siitä kirjoittamiseen ja kokemiseen.
Syksyn edetessä verkostoiduin Kustavin Lootholmassa järjestetyssä Senioritempauksessa ja houkuttelin ryhmiä Naantaliin, saaristoon ja Turun seudulle. Kävin myös Vaasassa Suomen matkailuorganisaatioiden yhdistys SUOMA ry:n seminaarissa ja minut valittiin jäseneksi I-jaokseen. Opin lisäksi uutta Bokunin maailmasta ja siitä millainen markkinapaikka se on matkailutuotteille. Marraskuussa osallistuin Rastor goes Logomo -tapahtumaan, jossa murrettiin työelämän myyttejä. Puhujista parhaiten mieleeni jäi Anna Perho, joka nosti esille sen, ettei ole syytä uskoa kaikkea mitä ajattelen (ajatuksia jopa 50 000 päivässä) ja että on hyvä harjoittaa kykyä olla läsnä tässä ja nyt suunnittelemalla omaa ajankäyttöä.
Vuoden loppu oli muutosten aikaa. Kahdeksan vuotta Visit Naantalissa oli ollut äärettömän antoisa, olin kehittynyt työssäni ja löytänyt oman tapani tehdä myyntiä ja markkinointia. Joulukuun alussa, ennen Itsenäisyyspäivää, tuli kuitenkin aika sanoa kiitos. Viimeinen työpäivä oli samaan aikaan haikea ja levollinen ja mieleni oli täyttä uutta intoa. Kaipasin lisää haastetta ja tiesin, että tämä ei ollut minkään loppu, vaan uuden alku. Tammikuussa 2018 aloitin työt Kultaranta Resortin myynnissä.
Aloita seikkailusi, elä hetkessä ja anna kokemusten kantaa sinua eteenpäin.
Kahdeksan unohtumatonta vuotta Naantalin Matkailussa – Kiitos jokaiselle matkan varrella kohtaamalleni
Kahdeksaan vuoteen mahtui mieletön määrä merkityksellisiä kohtaamisia. Olen onnellinen, että niin moni tapaamistani ihmisistä on jäänyt pysyvästi elämääni. Haluaisin kiittää teitä kaikkia nimeltä, mutta siihen ei taitaisi tila riittää. Te tiedätte keitä olette ja tiedätte myös sen, mitä minulle merkitsette. Kiitos, että olet ollut tekemässä arjestani merkityksellistä, arvostan sitä todella paljon.
Näitä tekstejä oli ihana työstää pikkuhiljaa ja muistella kaikkea vuosien varrella tapahtunutta. Onneksi Facebook muisti tapahtumia vielä tarkemmin kuin minä ja vanhoja kuvia etsiessäni pääsin huikealle aikamatkalle menneeseen.
Olen oppinut jo vuosikymmeniä sitten sen, että jos on olemassa jotain, mitä haluat tehdä, tee se nyt. Ei kannata odottaa täydellisiä olosuhteita, parempaa hetkeä tai turvallisempaa elämää, sillä aika kuluu ja mutkuttamalla et pääse minnekään. Suosi nytkua ja aloita seikkailusi, elä hetkessä ja anna kokemusten kantaa sinua eteenpäin. Sillä tavalla pienistä hetkistä syntyy suuria muistoja, ja jokainen askeleesi rakentaa tarinaa, jota et unohda koskaan.
❤️: Pilvi
Mikäli rakastat Naantalia, voit halutessasi lukea myös Karolina Hietakarin luotsaamasta Bridget Innistä: Staycation Naantalissa – Hotel Bridget Inn tai Annika Rahtun ihastuttavasta Amandiksesta: Amandis – rakastettava elämys Naantalissa.
Artikkelin kuvassa vasemmalta oikealle Naantalin matkailuvuosien ihana dream team: Joonas Äkäslompolo, Unna Äkäslompolo, Mirka Korpiranta, minä, Isabella Forma ja Essi Mäkilä.
