Kauhean ihana The Addams Family Turussa | Liput saatu Turun Kaupunginteatterilta
Mikä on normaalia ja kuka sen lopulta määrittelee? Tämä kysymys on ilmassa jo ennen kuin musikaalin tunnusbiisin ensimmäinen sävel ehtii asettua paikoilleen, kun The Addams Family valtaa Turun Kaupunginteatterin päänäyttämön. Hetkessä mustavalkoisuus murenee: tilalle vyöryy säkenöivää sanailua, häikäilemätöntä rehellisyyttä, täyttä omistautumista ja räiskyvää rakkautta. Addamsit kartanoineen ovat esteettinen ilotulitus, jossa mikään ei tunnu sattumalta. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja hahmot ottavat tilansa lavalla.
Ja juuri siinä piilee teoksen nerokkuus: outous ei ole vitsi, vaan näkökulma. Normaalin raja piirtyy uusiksi, kun lavalla kohdataan perhe, joka uskaltaa olla täysin oma itsensä, niin visuaalisesti, tyylillisesti kuin näyttelijäntyön tasolla. Tässä maailmassa synkkyys kimaltelee, huumori on terävää kuin giljotiini ja näyttelijät tekevät roolinsa sellaisella pieteetillä ja ilolla, että katsomossa huomaa miettivänsä: entä jos tämä onkin se normaalein perhe, jonka olemme pitkään aikaan nähneet?
Hetkessä mustavalkoisuus murenee: tilalle vyöryy säkenöivää sanailua, häikäilemätöntä rehellisyyttä, täyttä omistautumista ja räiskyvää rakkautta.
The Addams Family, Turun-Kaupunginteatteri. Vasemmalta Ukko Nieminen, Nomi Enckell, Lauri Mikkola ja Joel Mäkinen. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
The Addams Familyn omintakeisen ja charmantin perheen matka sarjakuvista näyttämöille
The Addams Family tavattiin ensi kertaa vuonna 1938, kun Charles Addamsin sarjakuva ilmestyi. Silloin aikalaisille esiteltiin perhe, jolle synkkä huumori ja makaaberiuskin olivat normaalia arkea. He vähät välittävät muiden kauhistuneista ilmeistä ja asuvat kartanossaan sulassa sovussa palvelusväen ja esi-isiensä haamujen kanssa. Vinksahtaneen perheen jäsenet eivät turhia selittele, pyydä anteeksi tai sopeudu millään lailla tavanomaiseen. Ja tästä syystä he ovat vuosikymmenten aikana nousseet ilmiöksi, joka on rikastuttanut populaarikulttuuria niin televisiossa kuin valkokankaallakin.
Turun Kaupunginteatterissa Addamsien maailma herää eloon ohjaaja Tuomas Parkkisen käsissä. Hänellä on taito yhdistää tarkkaa rytmiä, huumoria ja synkkää estetiikkaa siten, että lavalla tapahtuva tuntuu hirvittävän hurmaavalta. Mahtipontisen lavastuksen on suunnitellut Teemu Loikas ja hänen luomana Addamsin kartanon jokainen nurkka tulee iholle. Valosuunnittelija Jari Sipilä loihtii lavalle salaperäistä säihkettä ja räiskyvää energiaa, johon Sanna Malkavaaran videoefektit yhtyvät modernin leikkisästi.
Äänisuunnittelija Iiro Laakso sulauttaa musiikin ja ääniefektit yhdeksi kokonaisuudeksi, joka kuljettaa tarinaa vaivattomasti eteenpäin. Puvustaja Pasi Räbinä sekä kampaus- ja maskeeraussuunnittelija Jessica Rosenberg puolestaan ovat luoneet jokaiselle hahmolle persoonallisen ja yksityiskohtia täynnä olevan ilmeen.
Alkuperäisen musiikin ja sanoitukset on säveltänyt Andrew Lippa, ja Ilpo Tiihonen on tuonut niihin suomenkielisen rytmin. Jussi Vahvaselkä on sovittanut ja harjoituttanut musiikin niin, että se kulkee sulavasti näyttelijöiden ilmaisun kanssa. Kapellimestarina ja korrepetiittorina ovat Aleksi Laukkonen ja Ville Vihko, jotka luotsaavat orkesteria ja laulajia tarkasti. Koreografina The Addams Familylle Turun Kaupunginteatterissa on Jukka Haapalainen. Hän on luonut sopivasti vinksallaan olevan liikekielen, jossa huumori ja synkkyys sulautuvat saumattomasti yhteen.
Vinksahtaneen perheen jäsenet eivät turhia selittele, pyydä anteeksi tai sopeudu millään lailla tavanomaiseen.
The Addams Family, Turun Kaupunginteatteri. Emmi Kangas, Petja Pulkkinen, Riikka Riikonen, Sonja Pajunoja ja Tero Koponen. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
Rooleissa nähdään Anna-Maija Tuokko Morticiana, Joel Mäkinen Gomezina, Nomi Enckell Wednesdayna, Otto Hovirinta, Oliver Kangasluom sekä Ukko Nieminen Pugsleyna, Arne Nylander Lurkkina, Riitta Salminen Mummana, Mika Kujala Fester-setänä, Lauri Mikkola Lucas Beinekena, Stefan Karlsson Mal Beinekena ja Kirsi Tarvainen sekä Heidi Kirves Alice Beinekena. Ensemblessa loistavaa upea joukko näyttelijöitä, joista jokaisella on myös understudy-rooli päähahmoista. Ensembleen kuuluvat Helena Rängman (Morticia understudy), Tero Koponen (Gomez understudy), Riikka Riikonen (Wednesday understudy), Mikko Nuopponen (Fester-setä understudy), Mikko Jokinen (Lurkki understudy), Peter Nyberg (Mal Beineke understudy), Petja Pulkkinen (Lucas understudy) sekä Sonja Pajunoja (ensemble, tanssikapteeni).
Työryhmä luo The Addams Familysta harmonisen, hulvattoman ja visuaalisesti upean kokonaisuuden. Jokainen roolihahmo on omintakeinen, ja ensemblen esi-isät tuovat tarinaan oman arvoituksellisen mausteensa. Lavalla yhdistyvät tarkkaan suunniteltu liike, ilmeikäs näyttelijäntyö ja säkenöivä huumori, joka tukee Addamsien omaperäistä maailmaa. Katsojana voimme nauraa, hämmästellä ja ihastella yhtä aikaa, sillä koko esitys hengittää perheen kaoottisen, mutta niin rakastettavan arjen tahtiin.
Lavalla yhdistyvät tarkkaan suunniteltu liike, ilmeikäs näyttelijäntyö ja säkenöivä huumori, joka tukee Addamsien omaperäistä maailmaa.
The Addams Family, Turun Kaupunginteatteri. Mika Kujala, Riitta Salminen ja Ukko Nieminen sekä Anna-Maija Tuokko, Tero Koponen, Joel Mäkinen, Petja Pulkkinen ja Nomi Enckell. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
The Addams Family on visuaalinen mestariteos
Turun Kaupunginteatterin The Addams Family on tyylikäs ja herkullinen kokonaisuus, jonka visuaalinen runsaus lyö ällikällä. Katse viipyilee hautakiviä reunustavissa pienissä kasveissa, kivien kaiverruksissa ja kartanon pääkallokuvioisissa tapeteissa. Ja kun katseen nostaa ylemmäs, avautuvat kartanon suuret salit, sen jykevä ulkokuori, ympäröivä puisto ja lopulta taivaalle kohoava kuu.
Erityisesti lavastuksen kerroksellisuus häikäisee. Näyttämölle on rakennettu maailma, jonka yksityiskohdat saavat haukkomaan henkeä. Visuaalinen runsaus pitää katseen liikkeessä koko esityksen ajan ja yksityiskohtia on niin paljon, että kaikkea ei ehdi yhdellä katselukerralla edes rekisteröidä. Näin kekseliästä ja kerroksellista näyttämöarkkitehtuuria pyroineen näkee harvoin, ja onneksi sitä pääsee nyt ihailemaan Turun Kaupunginteatterissa. Bravo työryhmä, olette luoneet visuaalisen mestariteoksen.
Myös puvustus ja maskeeraus ovat poikkeuksellisen onnistuneita. Aihe itsessään kutsuu näyttävyyteen, ja goottilaisella estetiikalla onkin herkuteltu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Mortician dramaattiset hihat, esi-isien yksityiskohtaiset puvut ja tarkkaan muotoillut peruukit muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen elementti tuntuu harkitulta. Katsojana huomaa, kuinka silmä jää viipymään lavalla, ihailemaan materiaalien runsautta, muotojen kauneutta ja sitä esteettistä johdonmukaisuutta, joka tekee kokonaisuudesta niin nautittavan.
Ja miten suuri ilo olikaan kuulla live-orkesterin soittamaa musiikkia. Istuimme esityksessä aivan eturivissä, ja jo ennen esiripun nousua oli sykähdyttävää kuulla, kuinka orkesterimontussa viriteltiin soittimia. Siihen hetkeen kiteytyy jotakin erityisen teatterimaista: pieni odotus ja lupaus siitä, että aivan pian musiikki, näyttämö ja tarina heräävät eloon.
Erityisesti lavastuksen kerroksellisuus häikäisee. Näyttämölle on rakennettu maailma, jonka yksityiskohdat
saavat haukkomaan henkeä.
The Addams Family, Turun Kaupunginteatteri. Joel Mäkinen ja Nomi Enckell sekä Arne Nylander ja Stefan Karlsson. Kuvat Otto-Ville Väätäinen.
The Addams Familyn roolitukset ovat erittäin onnistuneet. Erityisesti Nomi Enckell loistaa Wednesday Addamsina. Enckellin äänessä on jotakin todella kirkasta ja puhdasta, sellaista, joka saa selkäpiin värisemään. Hänen laulunumeroissaan on herkkyyttä ja voimaa yhtä aikaa, ja Wednesdayn sisäinen ristiriita välittyy uskottavasti. Anna-Maija Tuokon Morticia on puolestaan juuri niin elegantti ja hallittu kuin kohtalokkaan naisen kuuluukin olla. Tuokon Morticiassa on mieletöntä karismaa ja huumoria, ja hänen läsnäolonsa lavalla tuntuu rauhallisen itsevarmalta.
Mortician palvovaa puolisoa, Gomez Addamsia, esittää Joel Mäkinen, joka tarjoaa esityksen suurimmat huutonaurut. Gomez joutuu teoksessa todellisen dilemman eteen, kun hänen elämänsä naiset hankaavat miesrukkaa puun ja kuoren välissä. Mäkinen pelaa tämän ristiriidan hienosti komedian kautta: hänen ajoituksensa on tarkkaa, ja hahmon vilpitön rakkaus perhettään kohtaan tekee tilanteista entistä hauskempia. Ja sitten on tietenkin Mika Kujalan Fester-setä, ah! Kujalan Festerissä on jotakin samaan aikaan hulvatonta ja liikuttavaa. Hänen suuri, ääretön rakkautensa on esitetty niin vilpittömästi, että se saa sydämet sulamaan.
The Addams Familyssa kiehtovinta on kuitenkin koko perheen maailma. Kaikki on viimeisen päälle tyyliteltyä, mutta samalla siinä on oma, looginen maailmansa. Addamsien elämä on heille itselleen täysin normaalia, vaikka he hyvin tiedostavatkin, että muiden silmissä se näyttää kaikkea muuta kuin tavalliselta. He puhuvat luontevasti asioista, jotka kuulostavat meille groteskeilta tai karmivilta, ja rakastavat vilpittömästi kaikkea synkkää ja kummallista. Ja juuri siinä piilee esityksen viehätys. Se mikä meille kuulostaa luonnottomalta, on heille täysin luonnollista. Tavallista. Teatterinkatsojana on kiehtovaa päästä hetkeksi maailmaan, jossa kulttuuri ja normit ovat toisenlaiset, ja silti kaiken pohjalla sykkii rehellisyys, lojaalius ja horjumaton rakkaus omaa perhettä kohtaan.
Teatterinkatsojana on kiehtovaa päästä hetkeksi maailmaan, jossa kulttuuri ja normit ovat toisenlaiset, ja silti kaiken pohjalla sykkii rehellisyys, lojaalius ja horjumaton rakkaus omaa perhettä kohtaan.
The Addams Family, Turun Kaupunginteatteri. Emmi Kangas, Peter Nyberg, Helena Rängman, Joel Mäkinen, Anna-Maija Tuokko, Riikka Riikonen, Sonja Pajunoja, Tero Koponen. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
Suurin niistä on rakkaus – lämpö, lojaalisuus ja Addamsien omintakeinen maailma
Addamsien maailma ei ole pelkkää hulvattomuutta tai visuaalista ilotulitusta. Sen sydän sykkii ihmisten tavallisille tunteille, vaikka ne näyttäytyvätkin meille kummallisina ja vinksallaan olevina. Lavalla outous ei ilmenny keinona nauraa, vaan tapana tarkastella elämää. Perhe elää täysin omassa todellisuudessaan, hyväksyy sen ja rakastaa sitä, ja siinä piilee esityksen lumovoima. Huomasimme myös pohtivamme, että vaikka me pidämme omia tapojamme “normaaleina”, ovat ne Addamsien silmin tarkasteltuina varsin huvittavia ja jäykkiä.
Rakkaus kulkee esityksen läpi monina muotoina. Lavalla nähdään nuoren rakkauden herkkää orastamista, pitkää ja lojaalia parisuhdetta, sisarkateutta, hetkeksi unohdettuja ja tukahdutettuja tunteita ja lopulta suurta, ehdotonta rakkautta, joka kantaa raketin lailla kaiken yli. Gomez rakastaa Morticiaa täysin rinnoin, Wednesday kohtaa uusia tunteitaan rohkeasti ja Fester-setä on valmis tavoittelemaan ihastustaan, hinnalla millä hyvänsä. Mikään tästä ei näyttäydy lavalla teennäisenä draamana, vaan vilpittömän aitona tarinana, joka tekee Addamsien perheestä helposti samaistuttavan.
Samaan aikaan rakkaus kietoutuu huumorin ja groteskiuden ympärille. Hahmojen elämä on villiä, värikästä ja täynnä yllätyksiä, mutta kaiken keskellä näkyy lojaalisuus, perhekeskeisyys ja rehellisyys omia tunteita kohtaan. Juuri tämä kontrasti, kaiken oudon ja hullunkurisen alla tekee Turun Kaupunginteatterin The Addams Familysta kiehtovan ja koskettavan esityksen. Se jättää katsojan nauramaan, ihmettelemään ja hymyilemään tälle omintakeiselle, rakastettavalle perheelle.
❤️: Primadonnat
The Addams Family Turun Kaupunginteatterissa 9.5.2026 asti. Osta lippusi suoraan teatterin verkkokaupasta.
Mikäli haluat, voit lukea lisää Addamsseista Kaarinan Nuorisoteatterissa tai tutustua lähemmin Linnateatterissa nähtävään Kaiken se kestää -komediamusikaaliin parisuhteesta.
Artikkelikuva: The Addams Family, Turun Kaupunginteatteri. Riitta Salminen, Nomi Enckell, Arne Nylander, Joel Mäkinen, Anna-Maija Tuokko, Mika Kujala ja Ukko Nieminen. Kuva Otto-Ville Väätäinen.
