Kulttuuri

Teatterikritiikki: Mullan alle Jo-Jo Teatterissa

*yhteistyössä Jo-Jo Teatterin kanssa

Mullan alle -näytelmän onnistunut ohjaus käsittelee hyvin haavoittuneita ja katkeroituneita ihmissuhteita.

Jo-Jo Teatteri tarjoilee mustaa draamakomediaa keväällä 2019. Mullan alle (Losing Louis) on Lontoon Hamspstead Theatressa ensi-iltansa vuonna 2005 saanut näytelmä, jonka on kirjoittanut Simon Mendes da Costa. Mustanpuhuva draamakomedia on saanut Englannissa hyviä arvioita ja sen on suomentanut Reita Lounetvuori.

Mullan alle on draamakomedia, jossa syvälle hautautuneet salaisuudet alkavat paljastua kun veljekset Tony ja Reggie Ellis saapuvat vaimoineen isänsä hautajaisiin. Veljekset eivät ole nähneet toisiaan vuosiin ja kohtaaminen kuohuttaa patoutuneita tunteita. Näytelmä etenee kahdella aikatasolla ja sijoittuu makuuhuoneeseen, josta heti alkumetreillä kaikki salailu saa alkunsa. Nykyhetken rinnalla katsoja näkee välähdyksiä menneisyydestä ja tarina avautuu kohtaus kerrallaan peilaten tulehtuneita ihmissuhteita.

Tarkoin varjeltu salaisuus alkaa paljastua yllätyksellisellä tavalla.

Veljesten isän, Louisin, tämän vaimon Bobbien ja ystävättären Bellan tekemät valinnat menneisyydessä ovat suorassa syy-seuraussuhteessa nykyhetken salailuun ja veljesten väliseen naljailuun sekä katkeruuteen. Louisin hautajaispäivänä vuosien ajan tarkoin varjeltu salaisuus kuitenkin alkaa paljastua yllätyksellisellä tavalla tuoden esiin kaapeissa lymyävät luurangot sekä häpeän ja syyllisyyden tunteet. Tilannetta kuohuttaa tunteikas kohtaaminen, pieleen menneet hautajaisjärjestelyt sekä veljesten ja vaimojen voimakkaat persoonat sekä ennakkoluulot toisiaan kohtaan.

 Hanna Ojala (Sheila) ja Petteri Takkinen (Tony). Kuva Sami Lehvonen, Jo-Jo Teatteri.

Kuulostaako synkältä ja ahdistavalta? Jere Hultinin ohjaama Mullan alle käsittelee varsin onnistuneesti haavoittuneita ja katkeroituneita ihmissuhteita. Käsikirjoitus on nokkelasti rakennettu ja pitää hyvin otteessaan koko näytelmän ajan. Kahdella aikatasolla hyppiminen toimii sujuvasti ja avaa tarinan henkilöhahmojen kohtaloja tahdikkaasti.

Näyttelijät ovat rooleissaan niin uskottavia, että tuntuu kuin kaikki olisi elävästä elämästä.

Jo-Jo Teatterin Mullan alle on roolitettu erinomaisesti. Petteri Takkinen tulkitsee uskottavasti veljeään armottomasti kadehtivaa Tonya, joka selvästi kantaa lapsuutensa traumoja ja hakee helpotusta hautajaisten aiheuttamaan ahdistukseen pullon pohjalta. Takkinen tuo näyttämölle aitoja, raakoja tunteita ja tulkitsee Tonyn epätoivoa tunteikkaalla otteella. Tämän vaimoa Sheilaa taidokkaalla otteella esittää Hanna Ojala, jonka naljailu miehelleen, ahneus ja pohjatonta himoa liippaava ihailu Reggietä kohtaan on hiottu huippuunsa naisen joka ilmeessä ja eleessä. Jussi Virtasen luontevasti esittämä Reggie on vihainen ja katkera veljelleen. Hän on menestynyt, mutta kompensoi lapsuutensa kipuiluja trendikkäällä autolla ja uskottomuudella. Tämän vaimon Elisabethin kupliva viha ja pettymys miestään kohtaan kulkeutuu Krista Peipon esittämänä näyttämöltä katsomoon.

Jussi Virtanen (Reggie) ja Petteri Takkinen (Tony). Kuva Sami Lehvonen, Jo-Jo Teatteri.

Tummanpuhuvia sävyjä ja salaisuuksia kaiken kepeyden keskellä.

Louisia näyttelevä Mikko Liimatainen onnistuu tulkitsemaan uskottavasti miehen ristiriitaiset tunteet kahden naisen välissä. Louisin vaimoa Bobbieta näyttelevä Elina Lehtonen on ilahduttavan kepeä ja pirteä hahmo synkällä alaväreellä. Tämän ystävää Bellaa näyttelevä Johanna Valle onnistuu myös upean voimakkaalla otteella tulkitsemaan naista, joka astelee oikean ja väärän rajalla, kohtalonsa hiljaa hyväksyen. Valleen näyttelemistä on ilo seurata, hänellä on erityisen vahva yhteys ja hän osaa tuoda hahmonsa tunteet raadollisen aidosti näyttämöltä katsomoon pienillä eleillä ja vivahteilla. Erityisesti Bellan ja Bobin vuoropuhelut ovat näytelmän parasta antia – loistavalla tavalla tuotu ystävyys ja sitä varjostavat salaisuudet tuovat kohtauksiin tummanpuhuvia sävyjä kaiken kepeyden alla.

Näytelmän rytmitys toimii ja antaa katsojalle aikaa pohtia asioita.

Kaiken kaikkiaan Jo-Jo Teatterin Mullan alle -näytelmä on nokkelalla käsikirjoituksella varusteltu mustanpuhuva draama, jonka synkällä huumorilla värjätty kerronta viihdyttää. Näytelmä antaa katsojalle syvän pohdinnan tulehtuneiden perhesuhteiden syvästä suosta ja salaisuuksien myrkyllisestä vaikutuksesta, joka kantaa vuosien taakse.

Jo-Jo Teatterin Mullan alle -näytelmän rytmitys on loistava ja se antaakin katsojalle aikaa peilata teosta omaan elämään. Teatterielämys nousee nextille levelille kun se, tavalla tai toisella, koskettaa henkilökohtaisesti.

Mullan alle Jo-Jo Teatterissa sai ensi-iltansa 30.3.2019 ja esityskausi jatkuu 11.5.2019 asti. Lisätietoja ja lippuvaraukset Mullan alle -näytelmään Jo-Jo Teatterin nettisivuilta.

Artikkelin kuvassa Elina Lehtonen (Bobbie) ja Johanna Valle (Bella). Kuva Sami Lehvonen, Jo-Jo Teatteri.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *