Dracula saa Linnateatterin yleisön ulvomaan, ensi-ilta 28.10.2026, lippu saatu
Dracula on hahmo, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Bram Stokerin luoma vampyyrikreivi on kulkenut mukanamme sukupolvesta toiseen, ja hänestä on tehty lukemattomia tulkintoja. Useimmiten häneen liitetään pimeys, vaara ja viettelevä mystiikka. Mutta mitä tapahtuu, kun kauhun ikoni tuodaan näyttämölle komedian keinoin?
Linnateatterin Dracula – karmiva komedia on loistava esimerkki siitä, millaista teatteri on onnistuessaan. Näyttelijät, lavastus, puvut, musiikki ja valot muodostavat saumattoman kokonaisuuden ja pieteetillä ohjattu esitys tempaa välittömästi mukaansa. Jokainen osa tukee tarinaa ja sen tunnelmaa, eikä mikään tunnu irralliselta. Lähes koko ajan naurattaa niin paljon, että poskilihaksiin koskee. Tällaisen teatterielämyksen äärellä muistaa, miten hyvältä tuntuu nauraa kunnolla ja yhdessä muiden kanssa.
Kauhuklassikko kääntyy komediaksi Linnateatterissa
Linnateatterin Dracula perustuu Gordon Greenbergin ja Steve Rosenin kirjoittamaan Dracula: A Comedy of Terrors -näytelmään, jossa tuttu kauhutarina käännetään vauhdikkaaksi komediaksi, jossa on vahvasti farssin piirteitä. Arka kiinteistönvälittäjä Jonathan Harker matkustaa Transilvaniaan ja tapaa siellä ”aivan älyttömän kuuman” pimeyden prinssin, kreivi Draculan, joka iskee silmänsä Harkerin seikkailunhaluiseen kihlattuun Lucy Westfeldiin. Fyysinen komiikka, liioittelu, nopeat roolinvaihdokset ja yllättävät tilanteet vievät mennessään, kun Lucyn miehenkipeä sisar Mina, ötököihin tykästynyt Renfield, omintakeinen tohtori Wallace Westfeldt ja naispuolinen vampyyrinmetsästäjä Jean Van Helsing yrittävät kukin omalla tavallaan estää kreivi Draculan armottomat aikeet.
Nauruhermoja kutkuttava ja hulvaton esitys viehättää, sillä katsoja tunnistaa tarinan lähtökohdat. Tiedämme, millainen Dracula meidän pitäisi kohdata ja kun näemmekin totutusta poikkeavaa, se on äärimmäisen virkistävää. Kauhun maailma saa aivan uuden suunnan, kun goottilainen jännitys vaihtuu farssiksi, eikä komedia jää millään tavalla arastelemaan, vaan antaa huumorille reilusti tilaa. On herkullista seurata, miten pitkälle kohtaukset eskaloituvat.
Kauhun maailma saa aivan uuden suunnan, kun goottilainen jännitys vaihtuu farssiksi, eikä komedia jää millään tavalla arastelemaan, vaan antaa huumorille reilusti tilaa.
Dracula – karmiva komedia, Linnateatteri. Ylhäällä vasemmalla Lari Halme (Mina) ja Emmi Kangas (Renfield & tohtori Wallace Westfeldt). Kuvat Peter Sebastian.
Dracula saa Linnateatterin yleisön ulvomaan: Näyttelijät heittäytyvät roolista ja tilanteesta toiseen
Esityksen ehdoton vahvuus on ammattitaitoinen näyttelijäjoukko. Emil Kihlström, Pihla Maalismaa, Elias Keränen, Lari Halme ja Emmi Kangas ovat kovan luokan tekijöitä, joiden työskentely ansaitsee suitsutusta. Roolista toiseen siirtyminen käy heiltä suitsait sukkelaan, vaikka vauhti on kova ja tilanteet toinen toistaan hullumpia. Näyttelijöiden keskinäinen kemia ja tarkka ajoitus tekevät komiikasta toimivaa, eikä nauru synny pelkästään repliikeistä vaan myös ilmeistä, eleistä ja fyysisestä heittäytymisestä.
Kihlströmin Dracula on omahyväinen, viettelevä ja sopivasti ylidramaattinen hahmo, jonka luonteessa riittää komediallista potentiaalia. Mustaan nahkaan ja pitsiin kuorrutettu kauhun ikoni omaa magicmikemaisen lavapresenssin ja kun hän joutuu tilanteisiin, joissa oma mahti ei enää yksin riitä, syntyy syntisen herkullinen ristiriita. Draculan ei tarvitse lakata olemasta Dracula ollakseen hauska. Riittää, että tuttuun hahmoon avataan uusia puolia.
Maalismaa tuo Lucyn rooliin energiaa ja vahvaa läsnäoloa. Lucy ei jää vain tapahtumien keskelle joutuvaksi kohtalokkaaksi naiseksi, vaan on älykäs ja rohkea hahmo, jolla on vahva tahto. Hänessä on myös leikkisyyttä ja pilkettä, jotka tuovat rooliin lisää sävyjä. Maalismaa pitää hahmonsa riittävän maltillisena myös silloin, kun tapahtumat ympärillä kiihtyvät. Lucy ei tyydy vain reagoimaan muiden tekemisiin, vaan hänellä on selkeä ote tilanteisiin. Juuri tämä tekee hänestä kiinnostavan vastavoiman ympärillä vellovalle kaaokselle.
Mustaan nahkaan ja pitsiin kuorrutettu kauhun ikoni omaa magicmikemaisen lavapresenssin ja kun hän joutuu tilanteisiin, joissa oma mahti ei enää yksin riitä, syntyy syntisen herkullinen ristiriita.
Dracula – karmiva komedia, Linnateatteri. Emil Kihlström (Dracula). Kuva Nestori Kyyrä.
Dracula – karmiva komedia, Linnateatteri. Vasemmalta Elias Keränen, Lari Halme, Emmi Kangas ja Pihla Maalismaa. Kuva Peter Sebastian.
Hulvatonta heittäytymistä ja muuntautumisen taitoa
Halmeen heittäytyminen on erityisen ilahduttavaa ja hänen roolihahmonsa saavat yleisössä aikaan huutonaurua. Hän muuntautuu suvereenisti miehenkipeäksi ja huomiota janoavaksi Minaksi, jonka olemus tuo mieleeni Tuhkimon pahan sisarpuolen. Määrätietoisena vampyyrinmetsästäjä Jean Van Helsinginä hän ottaa tilan haltuun sherlockholmmaisella varmuudella ja säväyttäen katsojaa. Halmeella on kyky ottaa tila haltuun vaivattomasti ja tehdä pienestäkin eleestä osa komiikkaa.
Keränen loistaa Jonathan Harkerina, ihan tavallisena miehenä, kun tämä hieman ujohko kiinteistönvälittäjä joutuu keskelle vampyyrikreivin maailmaa. Keräsen ilmeet, reaktiot ja tarkka ajoitus saavat nauramaan, kun Jonathan yrittää pysyä mukana tapahtumissa, jotka karkaavat hetki hetkeltä yhä kauemmas järjen rajoista. Ja löytyy hänestä tarpeen tullen yllättävää rohkeuttakin.
Kangas on melkoinen muuntautumisen mestari. Hän tekee Renfieldin ja tohtori Wallace Westfeldtin roolit, ja vaihtaa hahmosta toiseen lennossa, jolloin ääni sekä peruukki vaihtuvat hämmästyttävän nopeasti. Hahmot erottuvat toisistaan, vaikka aikaa muutokseen on tuskin nimeksikään. Pikavaihdoissa on oma koominen viehätyksensä, mutta samalla ne paljastavat näyttelijän ammattitaidon: kaikki osuu kohdalleen ja vauhdikas tarina pysyy kasassa.
Näyttelijöiden keskinäinen kemia ja tarkka ajoitus tekevät komiikasta toimivaa.
Dracula – karmiva komedia, Linnateatteri. Pihla Maalismaa, Emil Kihlström ja Elias Keränen. Peter Sebastian.
Taitava taiteellinen työryhmä luo näyttämölle Transilvanian
Chris Whittakerin ohjauksessa vauhti ei ole itsetarkoitus, vaan komiikka syntyy tarkasta ajoituksesta ja tilanteiden jatkuvista yllätyksistä. Hän vie tarinan reilusti farssin puolelle, mutta antaa hahmojen suhtautua omituisiin tapahtumiin täydellä vakavuudella. Juuri tästä ristiriidasta syntyy paljon esityksen huumorista. Nopeat roolinvaihdot, fyysinen komiikka ja näyttämön tapahtumien tarkka rytmitys muodostavat kokonaisuuden, jossa näyttelijöiden osaaminen pääsee kunnolla esiin.
Mika Haarasen lavastussuunnittelu luo loistavat puitteet transilvanialaisen maalaiskartanon ja hoitolan synkälle maailmalle, mutta samalla näyttämö on osa komiikkaa. Muun muassa ovia käytetään tehokkaasti, kun hahmot ilmestyvät ja katoavat juuri oikeilla hetkillä, kohtaamiset menevät ristiin ja väärinkäsitykset kasaantuvat. Kun näyttelijöiden liikkeet ja sisääntulot osuvat kohdalleen, syntyy komiikkaa, jossa myös lavastus on aktiivisesti mukana. Lavastus ei siis vain luo tarinalle ympäristöä, vaan osallistuu siihen, mikä saa yleisön nauramaan.
Tuula Bergqvistin puvustus tuo näyttämölle goottilaista näyttävyyttä ja vanhan ajan tunnelmaa. Asuissa on menneen maailman henkeä, mikä sopii Draculan tarinaan, ja mukana on myös komedialle sopivaa liioittelua. Minna Pilvisen suunnittelemat peruukit ja maskit viimeistelevät hahmot luontevasti ja tukevat esityksen visuaalista ilmettä.
Oskari Vahvaselän säveltämä ja sovittama musiikki kuljettaa esitystä eteenpäin ja antaa kohtauksille juuri oikeanlaista energiaa. Esa Näykin valosuunnittelu luo näyttämölle mystistä tunnelmaa, ja Jan Lambergin äänisuunnittelu tukee sekä jännitystä että komedian käänteitä. Musiikki, valo ja ääni täydentävät toisiaan luontevasti: niiden ansiosta synkkä vampyyritarina ja farssin hullunkuriset tilanteet mahtuvat samaan maailmaan.
Nopeat roolinvaihdot, fyysinen komiikka ja näyttämön tapahtumien tarkka rytmitys muodostavat kokonaisuuden, jossa näyttelijöiden osaaminen pääsee kunnolla esiin.
Dracula – karmiva komedia, Linnateatteri. Ylhäällä Pihla Maalismaa ja Emil Kihlström. Alhaalla vasemmalla Lari Halme. Kuvat Peter Sebastian. Alhaalla oikealla Emil Kihlström, Pihla Maalisma ja Elias Keränen. Kuva Nestori Kyyrä.
Dracula saa Linnateatterin yleisön ulvomaan: Naurulle on paikkansa tässä ajassa
Arjessa on paljon sellaista, mikä vie ajatuksia ja energiaa. Maailman tapahtumia tulee seurattua väistämättä, ja omatkin huolet kulkevat mukana, vaikka välillä kaipaisi hetkeä ilman niitä. Siitäkin syystä teatterissa käyminen tuntuu erityisen hyvältä. Valot sammuvat, näyttämöllä alkaa tapahtua ja huomio siirtyy kokonaan toisaalle. Saa nauraa, unohtaa hetkeksi muun maailman ja antaa itselleen luvan olla vain siinä hetkessä.
Linnateatterin Draculassa naurua ei tarvitse todellakaan pidätellä. On aivan mahtava tunne, kun yleisö alkaa nauraa yhtä aikaa, joku hörähtää, toinen purskahtaa ääneen ja lopulta nauru tarttuu ympärillä istuviin. Huutonauraminen yhdessä tuntemattomien kanssa on vapauttavaa. Se keventää oloa, rentouttaa ja tuo ihmisiä yhteen. Nauru ei ratkaise arjen huolia, mutta se muuttaa omaa oloa yllättävän paljon.
Dracula on tarinana kiinnostava myös siksi, ettei se ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Vallankäyttö, pelko, houkutus ja ihmisen halu hallita toista ovat teemoja, jotka on helppo tunnistaa tässäkin ajassa. Linnateatterin näyttämöllä alkuperäisen kauhutarina saa kuitenkin aivan toisenlaiset mittasuhteet. Kun pelottavasta tehdään naurettavaa, myös oma suhtautumisemme siihen muuttuu. Tuttua tarinaa voi katsoa uudesta näkökulmasta, eikä kaikkea tarvitse ottaa vakavasti.
Linnateatterin Dracula – karmiva komedia muistuttaa, että teatteri tekee niin katsojalle kuin tekijöillekin hyvää monin eri tavoin. Aina ei välttämättä tarvita sen suurempia oivalluksia tai kyyneliin asti koskettavia kokemuksia. Joskus parasta on, että saa nauraa itsensä tärviölle ja huomata, miten hyvältä se tuntuu.
❤️: Pilvi
Dracula – karmiva komedia Linnateatterissa 10.12.2026 asti. Osta liput suoraan teatterilta ja valmistaudu karmivan hauskaan iltaan.
Jos sinua kiinnostaa lukea teatterintekijöistä lisää, ota haltuun Haastattelussa Laura ja Jussi Vahvaselkä. Siellä Linnateatterin taiteellinen johtaja kertoo muun muassa siitä, miten sävellykset syntyvät.
Follow my blog with Bloglovin
Artikkelin kuva: Dracula – karmiva komedia Linnateatterissa, Emil Kihlström (Dracula) ja Elias Keränen (Jonathan Harker). Kuva Peter Sebastian.
