Ilma oli kuin morsian, kun saavuin elokuun alussa mieheni ja siskontyttöjen kanssa yhdelle Turun seitsemästä kukkulasta. Tätä yhteistä kulttuurintäyteistä päivää olimme kaikki odottaneet kuin kuuta nousevaa reilun puolen vuoden ajan ja nyt Ronja Ryövärintytär Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella oli vihdoin alkamassa.
Asettauduimme Turun Kesäteatterin 700-paikkaisen katetun katsomon toiselle riville ja jännitys oli käsinkosketeltavissa. Vieno kesätuuli havisutti näyttämön ylle kumartuvia puidenoksia luoden täydellisen hetken lähteä sukupolvia yhdistävälle seikkailulle Karhuluolaan ja maailman ensimmäiseen aamuun Ronja Ryövärintyttären kanssa.
Kevätyön metsä tuntui olevan salaisuuksia tulvillaan, täynnä taikuutta ja muuta ihmeellistä ja ikivanhaa.
Vasemmalla: Ronja (Inke Koskinen) ja Kalju-Pietu (Marko Keskitalo).
Oikealla: Birk (Kasper Korpela) ja Ronja (Inke Koskinen). Kuvat Frans Rinne.
Satujen mestarin teos on tarina ystävyyden voimasta ja ennakkoluulojen voittamisesta
Lastenkirjallisuuden uudistajan ja satujen mestarin, Astrid Lindgrenin, Ronja Ryövärintytär ilmestyi kirjana vuonna 1981. Teos toi maailmaan itsenäisiä ja vahvan tahdon omaavia hahmoja, kuten kaksi suosikkiani Ronja Ryövärintyttären ja Peppi Pitkätossun. Lindgrenin tarinoissa lapset uskaltavat olla omia itsejään ja kertovat napakasti omat mielipiteensä.
Tarinan alussa Ronja syntyy dramaattisissa merkeissä, kun myrsky ja ukonilma vavisuttavat Matiaksenlinnaa ja lopulta salamanisku katkaisee sen kahtia niin kovalla voimalla, että mitään pelkäämättömän paksunahkaiset ryöväritkin säikähtävät. Kahtiajaosta johtuen linnan toiseen puoliskoon muuttavat Matiaksen perivihollinen Borka oman rosvojoukkonsa kanssa. Ronjaa suojellaan lapsena visusti, mutta kasvaessaan hän saa lähteä seikkailuille metsään, jossa tapaa Borkan pojan Birkin ja lapset ystävystyvät.
Ronja Ryövärintytär Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella: taitava työryhmä luo näyttämölle satumaisen tunnelman
Magnus Lindmanin dramatisointi Ronja Ryövärintyttärestä nähdään suomenkielisenä kantaesityksenä ja sen käännös on Kaisa Lundánin käsialaa. Näytelmän musiikit on säveltänyt Peter Adolfsson ja ohjauksesta vastaa Janne Jämsä. Hänen näkemyksensä mukaan toteutettu esitys on ehjä kokonaisuus ja koko perheen fantasiaseikkailu jännittävine tunnelmineen vie katsojan mennessään.
Undis (Salla Vahtera), Borka (Jarkko Kallionpaa), Birk (Kasper Korpela), Borkan ryövärit vasemmalta takaa Onni Petäjä, Urho Kallionpää ja Kauko-Luttinen. Kuva Frans Rinne.
Ryövärinlinnan on Vartiovuorelle luonut Teemu Loikas, jonka lavastus on tälläkin kertaa äärimmäisen onnistunut ja koin siinä olleen jopa hieman Turun Kaupunginteatterin Hobitistakin tuttuja piirteitä. Kaunis puvustus on vahvan taiteellisen silmän omaavan Marjo Haapasalon käsialaa ja oli ilahduttavaa nähdä miten hän oli leikitellyt työssään väreillä ja muodoilla. Parhaiten mieleen jäi kokonaisuutena asujen luonnonläheiset värit ja erityisesti Matiaksen ”viikinkimyssy” oli hauska yksityiskohta muista luonnonvoimien ja ryövärijoukkojen kekseliäistä asukokonaisuuksista puhumattakaan.
Ronja Ryövärintyttären koreografiasta vastaa Eeva-Liisa Louhi ja näytelmän musiikin on sovittanut ja toteuttanut Kari Mäkiranta. Yhdessä Lundánin kanssa hän on myös näytelmän laulusuomennosten takana. Mieleenpainuva musiikki kannattelee tarinaa onnistuen helposti koukuttamaan niin lapset kuin aikuisetkin ja näytelmän kappaleet jäävät soimaan päähän pidemmäksikin aikaa. Äänissuunnittelun näytelmälle on tehnyt Mikko M. Koskinen ja yhdessä rytmillisesti monipuolisen musiikin kanssa se luo näytelmälle uusia ulottuvuuksia. Taistelukoreografia on Iiro Heikkilän taattua laatua ja ryöväreiden kisailua katselee ihaillen. Kampaus- ja maskeeraussuunnittelun on tehnyt taitava Alisa Oksanen, joka loi hahmojen visuaalisen ilmeen samaisessa teatterissa myös Vaahteramäen Eemelille vuonna 2016.
Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä, kaikissa vihreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee, murahtelee, laulaa ja solisee. Kaikkialta kuuluu kevään raikas villi laulu.
Vasemmalla: Loviisa (Emmi Kangas), Ruikku (Miia Wakonen), Kalju-Pietu (Marko Keskitalo), Ronja (Inke Koskinen), Matias (Teemu Aromaa), Lärvi (Aino Honkanen), Lorvi (Eedi Roisko), Rähja (Ville-Matias-Roisko). Oikealla: Loviisa (Emmi Kangas) ja Ronja (Inke Koskinen). Kuvat Frans Rinne.
Karismaattisen herkät näyttelijäsuoritukset ovat sympaattisen aitoja
Ronja Ryövärintyttären näyttelijäsuoritukset ovat karismaattisen herkkiä ja ryövärijoukkojen hahmot sympaattisen aitoja. Kohtausten sopivan reipas tempo rytmittää näytelmän kulkua ja kokonaisuus toimii äärimmäisen hyvin. Laulukohtaukset vaihtelevat riehakkaasta Ryövärit -räpistä unten maille tuudittavaan Susilauluun ja liikutuksen partaalle vievään Kalju-Pietun hautauslauluun säilyttäen herkeämättä katsojan mielenkiinnon.
Matiasta, Ronjan vahvatahtoista isää, näyttelee varmoin ottein monista näytelmistä tuttu Teemu Aromaa. Tämän pippurisen ryövärin tunnemaailma heittää useasti kuperkeikkaa ja hän on silminnähden huolissaan tyttärestään Ronjasta ja onkin tämän edessä aivan sulaa vahaa. Äärimmäisen hauska oli kohtaus, jossa Aromaa mittelöi täysin rinnoin Birkin isän kanssa. Borkaa esittää taitavasti Jarkko Kallionpää ja tämä kaljupäinen pitkä ryöväri tuo loistavaa kontrastia erimittaisten mahtimiesten välille.
Loviisana, Ronjan äitinä, nähdään mielettömän kauniin lauluäänen omaava Emmi Kangas, jonka laulua olisin voinut kuunnella pidempäänkin. Äidillinen hahmo laittaa myös miehensä ruotuun tämän kärvistellessä Ronjan tempausten aiheuttamien tunnekuohujen vallassa. Näytelmän Ronja ja Birk eli Inke Koskinen ja Kasper Korpela loistavat suvereenisti lavalla ja heidän keskinäinen kemiansa on vertaansa vailla. Luontokuvaus on näytelmässä hyvin vahvasti läsnä ja erityismaininnan haluankin antaa huikeille ajattarille, hölmöille kakkiaisille ja pelon haistaville männiäisille. Bravo!
Ronja Ryövärintytär Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella on onnistunut nuorten kasvutarina
Birk (Kasper Korpela) ja Ronja (Inke Koskinen). Kuva Frans Rinne.
Ronja Ryövärintytär Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella on vapauden kaipuusta, vastuun ottamisesta ja ennakkoluulojen voittamisesta kertova elämänmakuinen näytelmä, joka lumosi taianomaisuudellaan. Kahtiajakautunut ryövärinlinna ja sadunomainen metsä erilaisine hahmoineen vei meidät aikuisetkin ainutlaatuiselle seikkailulle, jossa sisäisen lapsemme keväthuuto otti eittämättä vallan Ronjan ja Birkin tarinaa seuratessa.
Nuorten kasvutarina ja kertomus ystävyydestä antaa meille kaikille ajattelemisen aihetta. Ystävyys vaatii täyteen kukkaan puhjetakseen roppakaupalla rohkeutta ja uskallusta olla oma itsensä heittäytyen tuntemattomalle polulle, vaikka ei tiedäkään sen määränpäätä. Yhteiselle matkalle lähteminen palkitsee ja toveruuden puolesta kannattaa taistella, vaikeissakin olosuhteissa.
Pilvi
Mikäli sinäkin olet Teemu Aromaa -fani, luehan Unnan ja allekirjoittaneen arviot näytelmistä, joissa hän taituroi: Helppo ero Emma Teatterissa ja Hobitti Turun Kaupunginteatterissa.
Artikkelin kuva Frans Rinne: Matias (Teemu Aromaa), Ronja (Inke Koskinen), Loviisa (Emmi Kangas), Kalju-Pietu (Marko Keskitalo), Lorvi (Eedi Roisko), Lärvi (Aino Honkanen), Rähjä (Ville-Matias Roisko), Pikku-Plootu (Pepe Hakala) ja Ruikku (Miia Wakonen).
